Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lukijan runo: Havujen punerrus

Metsän avoimeen syliin, käy levolle äänetön yö, sinisten latvojen yli taivas madaltuu. Ei teitä, ei polkuja missään, ei jälkiä askelten, vain huokaus eksyksissään seutuja samoaa. Lomassa runkojen lehti tuulessa vaeltaa, mitä nähdä ehti, ennen paluuta martoon maan. Kuusen poimuissa usva sadehelminä pisaroi, läpikuultavat elämän säikeet sarastus purppuroi. Ei ihmiskätten työtä ollut havujen punerrus, sillä niinä päivinä yötä valaisi toinen kirkkaus. Kastepisarat sisällä usvan kuin pyhimmät kyyneleet, herätti metsän henkiin alle tähden pysähtyneen. Anne Mäntymaa