Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Kaamos ja joulu

Kaamos tuli, entä hiihtokeli, valoa vähän, no ei toivo valosta lopu tähän. Karhut ovat valinneet toisin, ne nukkuvat unta. Jos karhu olla voisin, en katselisi talvella mahdollista lunta. Kaamos jatkuu vain ohimenevän ajan, ihminen on rakentanut turvaksi lämpöisen ja valoisan majan. Kelpaa siellä öisin hirsiä vetää, ei palele tätiä ei setää. Jouluna alkaa olla kaamoksen taitekohta, syödään kinkkua, kalkkunaa ja myös lohta. Joitakin joulunakin työ kutsuu, vähätöisille ajatuksin työstä, ja jo maailma mustuu. Eli joulu - hiljainen on kylän raitti. Hiljaisin on koulu. Kirkonkellot soi, ne joulun rauhan mieleen ennenkin toi. Kaukaakin tulee rakkaat lapset, odottavat heitä myös mummot ja ukit harmaahapset. Joulu menee, vuosi kohta vaihtuu. Huomaa pian, että päivät jatkuu. Alkaa arkipäivät ja reikäleivät. Juhlapyhät menivät, ne koskaan samoina palaa eivät. Aloitetaan uutta vuotta, niitä emme odota suotta, siis uusia pyhiä. Peilataan elämää välillä taaksepäin, itseni siellä eri tilanteissa näin. Tulevaisuuskin meille pilkistää, ystävien seurassa virkistää. Päivät ja vuodet vaihtuu, vastoin käymisetkin mielestä pois haihtuu. Näin jatkuu elämän kiertokulku, eikä sille ole tullut sulku. Mauno Kinnunen Keuruu