Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Minun Suomeni

Tammikuussa pakkanen paukkuu ja ilma on raikas. Paksu lumipeite peittää puiden oksat ja metsämaan. Auringon säteet kimaltelevat hangessa ja valaisevat kaunista talvipäivää. Taivas on kirkkaan sininen, turkoosiin vivahtava, puiden latvat näyttävät kauniilta sitä vasten. Luonto nukkuu hiljaa lumen alla, mutta talven hehku tuoksuu ja leijailee ilmassa. Helmikuussa hanget ovat korkeat ja lumi kauniin valkoista. Hiihtolatu kiemurtelee hämärässä metsikössä, kauniit lumiset puut reunustavat latua. Taivas on syvän sininen, tähdet antavat hangelle hohteen. On niin pimeää, mutta silti niin valoisaa. Ilta kääntyy yöhön, luonto nukkuu valtavan tähtitaivaan alla, valkean maan syleilyssä. Maaliskuussa järven jää on paksua, potkukelkan jalakset liukuvat sen päällä sulavasti. Taivaan rannassa pilkottaa aamuaurinko, joka nousee pilven hattaroiden sekaan. Rantakivikko kurkistelee lumen alta, puut heiluvat hiljaa. Pilkkikaira uppoaa jäähän, hennot pilvet väistyvät auringon tieltä. Talvi on parhaimmillaan, aurinko lämmittää jo, kevät tekee tuloaan. Huhtikuussa maa paljastaa jo itseään lumen alta, vesi kiertelee puroina ympäri metsää. Metsän varjossa on vielä korkeat nietokset, aukoilta pilkistää jo heräävä luonto vihreänä. Virtaava vesi kuullostaa heleältä, paikoin se virtaa jäisen maan alla. Komea kallion seinämä on vielä paksun jäähelman alla, auringonsäteet tanssivat helmalla. Leskenlehdet nousevat voimakkaina kurottaen kohti sinistä taivasta, Punarinta laulaa kutsuen kesää luokseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Toukokuussa tunturissa tuhannet kimmeltävät purot virtaavat auringossa tanssien. Varjoisa puoli on vielä metristen hankien peitossa, aurinko on jo sulattanut eteläpuolen lähes kokonaan. Näky on tunturin laella silmiä hivelevä, ilman raikkaus on käsin kosketeltavaa. Purojen solina on huumaavaa, vesi on niin kirkkaan puhdasta. Kauniit pyöreät kivet kylpevät veden virrassa, käppyräiset matalat puut katselevat luonnon juoksua kohti kesää. Kansallispuistossa luonto herää eloon, mutta rauha valtaa kulkijan. Kesäkuussa punainen vanha mylly seisoo vakaasti kivijaloillaan, sitä ympäröi upea virheä luonto. Luonnon kukat ovat puhjenneet kukkaan ja heinikko huojuu hiljaa lämpöisessä tuulen vireessä. Koski virtaa voimakkaana vanhan myllyn vierellä, isot valtavat kivet nauttivat kuohusta. Mylly tuoksuu vanhalta, silmät sulkiessa voit tuntea myllyn kertovan tarinaa, se on nähnyt niin paljon. Ilma on lämmin, kaunis kesä on saapunut luoksemme. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Heinäkuussa on hellettä, jo aamulla aikaisin aurinko lämmittää kuumasti. Läpi päivän ilma on hehkuvan polttavaa, auringon laskiessakaan helle ei hellitä. Yökin on lämmin, mutta ilma hetkeksi raikastuu. Kauniit värikkäät kukat nauttivat lämmöstä kotipuutarhassa, kunhan hoitajansa muistaa antaa heille vettä. Luonto on rutikuiva, nurmikko rapisee askelten alla. Sammakko loikkii nurmikon poikki metsän laitaan, mehiläiset pörräävät kukkaloisteessa. Vihdoin pienen pienen ropinan voi kuulla, se voimistuu ja pisarat alkavat hakata janoista maata. Sateen ääni ja tuoksu on niin nautinnollinen, sitä vain kuuntelee ja katsoo niin onnellisena kotipihassaan. Ukkonen paukahtaa, luonto kumartaa kiitollisena, sade on vihdoin täällä. Elokuussa luonto alkaa rauhoittua aloilleen, mustikan varvut alkavat sinertää voimakkaasti. Järven pinta on lähes tyyni ja hento tuuli lämmittää vielä soutajaa. Kaislikko keinuu hiljaa, ahvenet lipuvat rantavedessä. Aurinko laskee taivaanrantaan ja hämärä peittää maan. Taivas on odottava, raketti räjähtää kimaltelevin valonsätein tummalle taivaalle ja valaisee järven pintaa. On venetsialaiset, syksy tekee tuloaan. Syyskuussa pelto on kuulaan keltainen, kurjet nousevat lentoon kohti sinistä taivasta. Ilma on jo viileä, mutta aurinko lämmittää säteillään. Nurmikko vihertää pihamaalla vielä voimakkaana, syyshortensia hohtaa hurmaten vaaleanpunaisena. Pieni koiranpentu nuuhkii hortensian muhkeita kukkia, hennot kukinnot leijailevat maahan pienten tassujen kosketuksesta, melkoinen velho tuo pentu. Taas aurinko laskee ja luonto hiljenee, yökaste kimaltelee nurmikolla. Lokakuussa ruska on parhaimmillaan, niin värikäs ja kaunis. Ensilumi on jo satanut ja myöskin sulanut. Pitkospuut kulkevat läpi suon kohti metsänlaitaa, jonka takana aurinko paistaa kirkkaasti. Suo on vaatimattoman kiehtova, muutama pieni mänty kasvaa siellä täällä. Polku kiertelee kangasmaastoisen metsän läpi kohti rantaa. Järvi on lähes tyyni, kauniit valkoiset pilven hattarat ja auringon säteet peilautuvat veden pintaan. Polku vie rannalta takaisin metsään, juopuneeseen metsään. Männyt ovat kasvaneet kieroon ja keikistelevät toinen toistaan enemmän mutkalla. Maa kimaltelee vielä yöpakkasen jäljiltä, luonto odottaa jo talven tuloa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Marraskuussa miljoonat neulaset ja pudonneet lehdet lepäävät kohmeisina hennon lumipeitteen ja kuuran alla. Harjun päällä on hiljaista ja rauhallista, mäntysilhuetin takana taivaanranta hohtaa keltaisena auringon laskiessa. Harjun toisella puolen metsänrajaan sulautuva taivas on hennon sininen. Kuurapäinen metsä aaltoilee taivasta vasten, harjun rinteessä matalat männyt kasvavat harvakseen. Ilma on kirpeän raikas ja kylmä, talvi tekee tuloaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Joulukuussa järvi on ohuen jään kuorruttama, sulaa näkyy siellä täällä. Maa on jäässä, mutta ei valkea. Luonto nukkuu ja odottaa lumipeittoa jo päälleen. Ilma on raikas, kylmä tuuli heiluttaa rantapuita. Ympärilleen katsoessaan tuntee kiitollisuutta puhtaasta, monimuotoisesta luonnostamme. Pienet hiutaleet alkavat leijailla maahan illan tullen. Tulkoon joulu valkoinen, olkoon se mielissämme ainakin valkoinen. Hyvää itsenäisyyspäivää 101-vuotias Suomi!