Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Sukulaisia ei tarvitse ymmärtää

Viikonloppuna olin sukujuhlissa. Alkuun sellaiset pirskeet ovat aina vähän jäiset. Ihmiset eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan ja yrittävät keksiä jotakin juteltavaa. Pitää kelata, että mitä keneltäkin voi ja kannattaa kysyä. Vai olisiko viisainta olla vain hiljaa. Vauvat ja lemmikit ovat onneksi pelastus. Niistä kaikki lähtökohtaisesti pitävät ja niissä riittää ihmeteltävää. Viikonlopun pirskeissä vauva toljotti takaisin suurilla silmillään, kun joukko ihmisiä katseli sitä uteliaasti hymyillen. Kaikki tuntuivat odottavan, että se tekisin jotakin. Pieraisisi edes, että voitaisiin nauraa yhdessä! Illan edetessä porukka rentoutuu, niin käy aina. Joskus rentoutuminen tarkoittaa sitä, että sukulaissedät alkavat kertoa kiusallisia juttuja liian kovaan ääneen. Jotkut humaltuvat enemmän ja toiset vähemmän. Alkuillan jäisyys on tipotiessään. Ihmiselle on luontaista haalia ympärilleen samanmielisiä ja -henkisiä tovereita, mutta sukulaisiaan ei kukaan ole voinut valita. Sen tähdet sukujuhlat on oiva tilaisuus hengailla ihmisten kanssa, jotka ovat erilaisissa elämänvaiheissa ja eri sukupolvea. Siellä kohtaa ihmisiä, joilla on erilainen elämänkatsomus ja tapa tarkastella maailmaa. Onko se uhka vai mahdollisuus? Parhaimmassa tapauksessa ihmiset tietenkin laajentavat omaa ajatteluaan yrittäessään ymmärtää omasta mielestään poikkeavia tapoja nähdä maailma. Tämä vaatii tietysti keskittynyttä keskustelua, joka ei välttämättä onnistu juhlahumussa. Sellaiseen ei ehkä löydy edes motivaatiota ja se on ihan ok. Minä en välttämättä ymmärrä kaikkia ihmisiä perin pohjin, mutta onko sillä niin väliä. Pitäisikö minun yrittää vain sen tähden, että olemme sukua? Olen tullut siihen tulokseen, että hyväksyminen riittää. Minulla ei ole tarvetta muuttaa sukulaisissani yhtään mitään. Jokainen saa mielestäni elää elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä en myöskään koe velvollisuudekseni toitottaa tai puolustella esimerkiksi ruokavaliotani ja maailmankatsomustani jollekin vain sen tähden, että meillä on ripaus samaa dna:ta. Ajattelen, että sukulaisuus ei velvoita minua mihinkään. Sitten kun en enää viihdy sukujuhlissa, niin lakkaan oitis käymästä niissä. Siihen asti juttelen siellä mieluusti vauvoista ja mäyräkoirista.