Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Anne Mäntymaa julkaisi esikoisrunokokoelman Kiven kämmenellä

–Tämä maisema on minulle tärkeä, se vaikutti asunnon valintaan. Maisema on kuin lapsuuden kotini rantamaisema. Maisema ylitse muiden. Se palaa kiinni sieluun, ja siitä tulee sielun maisema. Maiseman kautta peilaan omaa elämääni ja jäsennän maailmankuvaani. Samoin teen runokirjassani, kuvailee Anne Mäntymaa tuoretta teostaan Kiven kämmenellä. Mäntymaan runoteos alkaa tummin siveltimenvedoin, kuten kirjailijan omissa elämänvaiheissa tummatkin sävyt ovat kulkeneet rinnalla kaiken matkaa. –Lapsuuden maisema Riihossa oli peilityyni kuin kiiltokuva liimattu vihkonsa sivuun. Kunnes järveltä nousi tuulenvire. Eli muutin puolisoni ja lasteni kansa Itä-Lontooseen suomalaisen merimieskirkon palvelukseen, kuvailee Mäntymaa. Ulkosuomalaisten tukena Merimieskirkko sijaitsee Lontoon köyhimmillä alueilla. Perintönä siirtomaa-ajoista jakoivat eri kansallisuudet kaupungin slummiutuvat laitamat keskenään. –Maailmanhistoria vyöryi vastaan kaikista kortteleista. Viiden vuoden ajan elimme katkeamattoman suorituspaineen alla. Silti lähimmäisen avuntarve kasvoi yli voimiemme. Lontoosta siirryimme Etelä-Saksaan ulkosuomalaistyöhön. Siellä taas Saksan lähihistoria kävi suoraan kohti. Kun muutimme Suomeen, minulle avautui heti opettajan paikka suurella yläasteella. Onneksi sain opettaa historiaa ja katsomusaineita, kertoo Mäntymaa. Oppiaineiden sisällöt vastasivat hänen mieltään polttaneita kysymyksiä. Maailmankuva oli koko ajan käymistilassa, kuten kotirannan maisema, joka oli joka päivä erilainen. –Siinä on väljyyttä käydä vuoropuheluun. Se ei käy päälle, eikä saarnaa. Se on ollut vuoropuhelussa edellisten sukupolvien kanssa. Jos näkemykset ovat valmiit ja jäykät, ne ovat myös poissulkevia eikä rakentavaa vuoropuhelua synny. Tyynempiä aikoja –Veden pinta on tyyni, kunnes joku aivan puskista ja selän takaa heittää kiven. Renkaat ulottuvat kauas. Kovempi aallokko on juuri takanani. Kahdeksan vuotta sitten mieheni menehtyi keuhkosyöpään, vaikka ei ollut yhtään savuketta polttanut. Pari kuukautta ennen hänen sairastumistaan, todettiin myös toisella lapsenlapsellani raju syöpä. Hän oli vasta puolivuotias. Omalla pojallani oli HUSin syöpäosastolla sekä isä että poika lähes vuoden ajan. Neljä vuotta aiemmin tapahtui Jokelan koulumurha. Poikani oli siellä opettajana. Nyt taas on tyynempää, kertoo Mäntymaa tarinaansa. Anneli Mäntymaalta on julkaistu aiemmin, 1996, proosateos Hiljaa kukkivat kesannot. –Aiemmassa kirjassani kuvailen mielenmaisemaani: ”Kuin avovesi aaltoaa elämä minussa alati muotoaan vaihtaen. Mutta rauhani on siinä, että taivaan voimat eivät järky, vaikka laine taivaan sineä läikyttääkin. Osani on olla altis ja nöyrä kuin veden pinta, minkälaiset vireet ja pyörteet tuuli siihen milloinkin nostaa. Tuuli, joka puhaltaa, mistä tahtoo”, lausuu Mäntymaa. Anne Mäntymaan esikoisrunokokoelmaa saa ostaa paitsi kirjailijalta itseltään, myös Kirja-Keuruusta sekä Riihon majatalosta.