Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Ihmisenä ihmiselle - Lea ja Martti Keskinen ovat monelle turvapaikanhakijalle kuin äiti ja isä

–Vapaaehtoistyömme alkoi aivan pienestä. Kuulimme että Isohiekkaan oli tullut turvapaikanhakijaperheitä. Evankelisluterilainen seurakunta oli varustanut paikat kuntoon heille, mutta monet olivat tulleet kesävaatteissa. Keräsimme uusia villasukkia, vähän muitakin uuden veroisia vaatteita ja lapsille kenkiä Helluntaiseurakunnan lähetyskirpputorilta. Unto Mikkonen antoi luvan, niin menimme pussukoittemme kanssa katsomaan, mikä on tilanne. Meidät ohjattiin suoraan perhetalojen puolelle. Siellä turvapaikanhakijat ilahtuivat: Tulee vieraita! He kutsuivat asuntoihinsa ja kymmenessä minuutissa sukat ja vaatteet olivat menneet, muistelee Lea Keskinen kolmen vuoden takaisia tunnelmia. Tämän jälkeen Keskiset keräsivät uusia vaate-eriä ja veivät niitä perheille. Vähitellen turvapaikanhakijat tulivat myös kysymään, voisivatko saada jotain tarvitsemiaan tuotteita, vaatteita, lastenrattaita, turvaistuimia. Kodinkoneitakin saatiin lahjoituksina ja ostettiin käytettynä nettikirpputorilta. Keuruulaiset ja kauempanakin asuvat lahjoittivat paljon kodin tavaraa huonekaluista tekstiileihin ja astioihin turvapaikanhakijoille, jotta nämä pääsivät elämän alkuun. –Tulijoilla omat tavarat mahtuivat matkalaukkuun, kaikki oli pitänyt lähtiessä jättää, sanovat Keskiset. Pian Leaa ja Marttia kutsuttiin aterioille perheisiin. Hekin kutsuivat maahanmuuttajia kotiinsa, tutustumaan suomalaiseen elämäntapaan ja viettämään aikaa kodikkaammissa puitteissa, kuin mitä vastaanottokeskuksessa oli tarjolla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pakomatka halki Unkarin Alkuaikoina Keskiset tutustuivat nelihenkiseen irakilaisperheeseen, joka oli kävellyt kymmeniä kilometrejä pakomatkallaan halki Unkarin. Perheen äiti odotti viimeisillään vauvaa ja kantoi koko matkan parivuotiasta tytärtään. Isommat lapset kävelivät itse, isä kantoi perheen matkalaukkuja. –Matkaa täytyi taittaa myös öisin, sillä viranomaiset ahdistelivat pakolaisia, vaikka tavalliset ihmiset auttoivatkin heitä myös Unkarissa, kertoo Martti Keskinen. Keuruulla perheen äiti sitten oli saamassa vauvan. Neuvolan terveydenhoitajalta tuli viesti, että perheeltä puuttui vauvan sänky ja vaatteita. Lea Keskinen löysi sopivan äitiyspakkauksen laatikon, jonka Martti tapetoi. Lea hankki, pesi ja silitti vauvan vaatteet uutta tulokasta varten. –Vuorokaudessa saimme asian kuntoon ja viikkoa myöhemmin olivat äiti ja vauvakin jo päässeet sairaalasta takaisin Keuruulle, kertoo Lea Keskinen. Asiointiliikennettä edes takaisin Keskiset ovat osallistuneet vapaaehtoistyössään monenlaiseen: keränneet varusteita, järjestäneet suomen opetusta Helluntaiseurakunnan kielikoulussa, osallistuneet yhteisille retkille, käyneet lakkasuolla ja hiihtämässä ja auttaneet arjen asioissa vapaaehtoisina ja myöhemmin myös maahanmuuttajaperheen virallisena tukiperheenä. Martti Keskiselle on monesti langennut autonkuljettajan rooli. Hän kuljetti turvapaikanhakijoita asioille Keuruun keskustaan Keuruun VOKista varuskunnan alueelta. –Parhaana päivänä ajoin seitsemän asiointikyytiä varuskuntaan. Milläpä perheet olisivat kulkeneet. Kauppatavaraa oli aina paljon ja heille järjestetty bussikuljetus varsin kallis. Viisi kilometriä on pitkä matka käveltäväksikin ostosten kanssa, pohtii Keskinen. Hän hankki ja kunnosti myös parikymmentä polkupyörää VOKin asukkaita varten. Nyt myöhemmin hän on ajanut muuttokuormia tutuiksi tulleille perheille. Useita ystävyyssuhteita Monista turvapaikanhakijaperheistä on vähitellen tullut Keskisten hyviä ystäviä. Viime kesänäkin he kävivät sekä Ruukissa että Imatralla tapaamassa Keuruun VOKissa tutuksi tulleita perheitä, jotka yhä odottavat päätöstä, saavatko jäädä Suomeen. –Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä tehtyjen valitusten käsittely on kestänyt näin kauan. Osa perheistä on saanut oleskeluluvan ja päässyt täällä elämän alkuun. Lapset ja nuoret opiskelevat, vanhemmat opiskelevat suomea ja pätevöityvät Suomen vaatimuksien mukaan työelämään, sanovat Keskiset. Kulttuurien eroja Kovilta kulttuurien törmäyksiltä Keskiset ovat työssään välttyneet. Irakilaiset ja afganistanilaiset maahanmuuttajat ovat osoittautuneet vieraanvaraisiksi, ystävällisiksi, sydämellisiksi ihmisiksi, joilla on aina tarjota ainakin kupillinen teetä. –Olemme kohdanneet sillä lailla hienotunteista väkeä, että jos törmäyskurssia on ollutkin, tilanteet eivät ole kärjistyneet. Sen verran olen ymmärtänyt, että peukuttaminen on paha juttu, sitä ei pitäisi tehdä, tuumivat Keskiset. Lähi-idästä tulevat kunnioittavat vanhempia ihmisiä, Lea ja Martti ovatkin olleet monelle nuorelle tulijalle kuin isovanhempina, jotkut nuoret kovat kokeneet Martin isähahmoksi. –Meitä on kohdeltu kunnioittavasti. Yhdessä ystäväperheessämme tytär sai nimeksi Lea, toisessa perheessä vauvan nimeksi on suunniteltu Marttia, jos hän on poika, kertoo Lea Keskinen. Uimahalliretkillä kulttuurierot tulevat selvimmin esiin. Suomalainen vapaa saunakulttuuri ei istu Lähi-Idästä tulevien ajatteluun. –Ilman vaatteita ei oikeastaan voisi näyttäytyä edes oman sukupuolen edustajille. Häveliäisyys koskee jo aivan pieniä lapsia, kertoo Lea Keskinen. Uskonnon eroista ei ole tehty ongelmaa. –Olemme kutsuneet maahanmuuttajia Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin ja tulkkien avulla he ovat voineet seurata puheita. Olemme kunnioittaneet toistemme vakaumuksia, vaikka ne erilaisia ovatkin, sanovat Keskiset. Jonkin verran maahanmuuttajia on kääntynyt kristityiksi. –Kristityksi kääntyneet eivät voi palata kotiinsa, siellä he joutuvat islamista luopuneina hengenvaaraan, toteaa Martti Keskinen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Autetaan ja palvellaan toisiaan Keskisille toisten auttaminen ja palveleminen on tärkeä asia. Lea Keskinen korostaa toisen ihmisen tasavertaista kohtaamista ja pyyteetöntä auttamista. Arjessa auttaminen ja läsnä oleminen on samalla toisen voimavarojen tukemista, toivon luomista, että jaksetaan jatkaa päivästä toiseen. –Maahanmuuttajien kesken tällaista yhteisöllisyyttä on paljon, hän sanoo. –Uskon, että suomalaisetkin auttaisivat toisiaan mielellään, jos tietäisivät vaikkapa naapurin avuntarpeesta. Meillä vain on korkea kynnys avun pyytämiseen, pohtii Martti Keskinen. Vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajien pariin voi edelleenkin tulla mukaan järjestämään esimerkiksi virkistystoimintaa. Maahanmuuttajia kutsutaan myös Keuruun Helluntaiseurakunnan joulujuhlaan 16. joulukuuta kello 16.