Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolmasosan pitäisi riittää

Lokakuussa pisti silmään uutinen, jossa kerrottiin, että presidentin kanslia aikoo pienentää hiilijalanjälkensä kolmasosaan vuoden 2016 tasosta, koska kaikenkokoiset teot ovat tarpeen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kolmasosa on loogista vaikkapa siksi, että suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo huhtikuussa, tänä vuonna 11. huhtikuuta. Vuoden eväät on syöty vajaassa neljässä kuukaudessa, alle kolmasosassa vuotta. Ylikulutuspäivä tarkoittaa ajankohtaa, jona ihmisten luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Suomalaisten ylikulutuspäivä on nelisen kuukautta ennen koko maailman keskiarvoa. Näin koko maailman ylikulutuspäivää vietettiin elokuussa. Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Ylikulutus kiihdyttää ilmastonmuutosta ja vähentää luonnon monimuotoisuutta. Jotain tarvitsee siis tehdä, se on selvä. Miten mahtaisi omassa elämässä onnistua tuo presidentin kanslian suunnittelema temppu? Että kolmasosalla tulisi toimeen. Olisiko niin yksinkertaista, että pistäisi tilipäivänä rahoista kaksi kolmasosaa sulkutilille, nostoyritysten ulottumattomiin. Silloinhan se olisi pakko supistaa kulutusta, kun ei olisi millä kuluttaa. Entä riittäisikö jäävä summa työmatkadieseleihin, perheen ruokaan, asumiseen ja laskuihin. No, eipä ei, pitkä siirtymäaika ainakin tarvitaan. Eikä hiilijalanjälki siitä suoraan pienenisi. Samat dieselöljyt siinä tupruaisivat taivaalle kuin tähänkin asti. Sitä paitsi ilmastoystävällinen kasvisruoka ei kyllä ole kovin edullista sekään - ja kalliimmaksi käy, kun talvea kohti mennään. Presidentin kansliassa aikovat etsiä isot ja pienet ilmastosäästöt, kaikkialta mistä voi. Siltä pohjalta varmaan kannattaakin lähteä liikkeelle, mutta ei se ihan helppoa ole. Energia-asioissa aurinkokennot odottavat kevätahavia. Punaista lihaa sentään syön enää korkeintaan sata grammaa viikossa. Ruuan sotkemiseen ja hukkaan heittämiseen suhtaudun yhtä nurjasti kuin 1800-luvulla syntynyt, neljä sotaa ja 30-luvun pula-ajan elänyt mummini. Lomalennon jätin tänä vuonna väliin ja helposti se onnistuu ensi vuonnakin. Junallakin pääsee, ainakin 1990-luvulla interrailille. Vaan millä saisi vanhan dieselauton vähäpäästöiseksi? Missä myynevät sitä jätteistä valmistettua, uusiutuvaa dieseliä? Yhdellä teolla on hyvä aloittaa, vaikka sillä, että syömäkelpoista ruokaa ei roskiin heitetä. "Vuoden eväät on syöty vajaassa neljässä kuukaudessa."