Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

"Isäni kuoleman hyväksyn, tyttäreni kuolemaa en" – Oman lapsen kuoleman taakka painaa läpi elämän

–Lähdin hiihtolenkille naisystäväni kanssa noin kahden aikaan iltapäivällä. Kotona sovimme tyttäreni kanssa, että käymme syömässä noin viiden aikaan. Kotimatkalla juutuin Mäntäntiellä ruuhkaan. Näin rekan puoliksi jäisellä pientareella. Ruuhka oli lähellä pihatieni risteystä, joten kiersin ruuhkan toista tietä ja ajoin kotiin. –Myöhemmin iltapäivällä soitin ystävälleni, että ehdimmekö nähdä pikaisesti. Häneltä sain vastauksen: Herranjumala Mikko, etkö tiedä mitä on tapahtunut. Henkilöauto ajautui rekan alle Mäntäntiellä 26. helmikuuta Keuruulainen Mikko Pohjanharju saapui onnettomuuspaikalle, mikä sijaitsi noin kilometrin päässä kotipihasta. –Tytärtäni irrotettiin juuri autosta. Helikopteri surrasi ilmassa. Näin, että tilanne on todella vakava, vaikka meitä ei päästetty hänen luokseen. –Ensihoitaja ohjasi minut ambulanssiin ja kertoi kiertelemättä suoraan mikä oli tilanne, Pohjanharju muistelee. –Tyttäreni Ella, 18, nostettiin helikopterin kyytiin ja vietiin hoidettavaksi. Minulta kysyttiin, että saanhan järjestettyä kyydin Tampereelle, koska en voi ajaa sellaisessa tilassa. Näin kuitenkin tehtävänäni pysyä kasassa. Koin tehtäväkseni kuljettaa itseni ja läheiseni perille. Keskustelemaan en matkan aikana pystynyt Ellan todellisesta tilasta, jonka tiesin. Myöhemmin saman päivän iltana leikkaava lääkäri pyysi Mikon ja Ellan äidin leikkausosastolle. –Aavistin mitä asiaa hänellä oli. Koskaan emme Ellan kanssa syömään enää ehtineet. Elämäni kovin paikka. Tunteiden näyttäminen ja puhuminen auttaa Mikkoa jaksamaan. Arjesta tuli hänen pelastajansa. –Näitä lukee yleensä vain lehdistä. Ei sitä ikinä osaa kuvitella, että ne voivat osua omalle kohdalle. Olen puhunut Ellan onnettomuudesta perheen, ystävien ja myös Ellan lähipiirin kanssa. Puhuminen ja tunteiden näyttäminen on auttanut jaksamaan. Tyttärensä onnettomuuden jälkeen Mikko jutteli ammattilaisten, ystävien ja papin kanssa. Mikko teki päätöksen palata töihin noin viikko onnettomuuden jälkeen. –Arjesta tuli pelastajani. Minulta kysyttiin tuolloin monta kertaa, että enkö tarvitse enempää aikaa suremiseen. Suren joka ikinen päivä. Surin eilen, suren tänään ja suren huomenna. Minulla on ollut onnettomuuden jälkeen myös ilon hetkiä, mutta en ole antanut itselleni lupaa olla onnellinen. Ilon hetkinä pysäytän itseni ja mietin: Tyttäreni pitäisi olla mukana. "Tänne voisi vaikka jäädä" Mikon tyttären kohtalokkaasta onnettomuudesta on kulunut nyt noin kahdeksan kuukautta. Lähestyvä isänpäivä ja joulu vaativat lapsensa menettäneeltä isältä paljon voimia. Viimeisen yhteisen joulun Mikko vietti molempien lapsiensa kanssa Texasissa. –Ella syntyi jouluaattona. Viime jouluna olimme matkoilla jenkeissä. Tyttäreni sanoi tuolloin, että tänne voisi vaikka jäädä. Ella kuitenkin piti paljon suomalaisista jouluperinteistä. –Tänä jouluna teemme niitä asioita, mitä Ellakin olisi halunnut. Oman tyttären menettäminen on vahvistanut Mikko Pohjanharjun elämänarvoja. Kiireistä arkea elänyt yrittäjä antaa tänä päivänä aikaa työnsä lisäksi myös itselleen. –Viime vuosina elämänarvoja on joutunut miettimään tarkasti muutenkin muun muassa avioeron takia. Ehdimme onneksi kuitenkin jutella tyttäreni kanssa asiat selviksi ennen kuin hän poistui. Suurien kriisien jälkeen monet kokevat, että jäljellä on kaksi vaihtoehtoa. Mikko valitsi elämän. –Meillä on tämä hetki tässä ja nyt, sen mukaan pitää myös elää. Niin kauan kuin minä olen täällä, niin myös tyttäreni elää sydämessäni. Tulevan isänpäivän Mikko viettää poikansa kanssa. Pohjanharjun oma isä menehtyi aiemmin tänä syksynä. –Käymme poikani kanssa sunnuntaina syömässä. Ei mitään tarkkoja suunnitelmia. Yhdessä oloa – sitä tärkeintä. –Isäni kuoleman pystyin hyväksymään. Tyttäreni kuolemaa en.