Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lokakuun luontopäiväkirja: Pohjoisen kalastajat Riitalahdella

Muutaman pakkaspäivän jälkeen sää lämpeni ja muuttui sumuiseksi, kun kylmän maan päälle vyöryi lämmintä ilmaa. Tihkusade ja kahden lämpöasteen ilma sulatti vähäiset lumet, joista rippeitä näkyi siellä täällä. Pihassamme Kylmälahden ensijää peittyi ohueen vesikerrokseen. Jäätymätön vedenpinta väreili kaakkoistuulessa. Jään päällä vesi seisoi peilinä, joka heijasteli rannan puita. Puuskainen tuuli sai havupuut huokailemaan. Lehtipuut olivat jo pudottaneet lehtensä. Muuttavat pikkulinnut ovat lähteneet. Pihassamme oli lähtiessäni äänessä harakka, talitiainen ja punatulkku. Lintujen ruokinta on houkutellut nämä linnut paikalle. Keskustaan ajaessani näin parven variksia, jotka lensivät Pappilanniemen yöpymiskuusikosta tutkimaan keskustan katujen yöllä syntynyttä ruokatarjontaa. Ajelin Haapamäelle, jossa kiinnitin huomioni tien varren lumikasoihin. Lumipyry osui pari päivää sitten seudullamme parhaiten Haapamäen keskustaan. Jatkoin Riihon suuntaan ja ensin Ristakoskelle. Koskessa oli hyvin vähän vettä, mennen kuivan kesän ja syksyn jälkeen. Koskikaraa en nähnyt. Kuulin kyllä kaverin nähneen tällä koskella karan jo viikko sitten. Koskikara oli silloin lähtenyt Petäisjärven suuntaan, mutta ei ole näköjään palannut. Katsoi kai kosken liian kuivaksi. Riihon Koskelantien varren heinäpellolla parvi keltasirkkuja etsi ruokaa lumesta pilkistävien heinätupsujen juuresta. Lehdontiellä pysähdyin runsaan linturuokinnan lähelle. Pikkulintujen lisäksi ruokinta-automaattien alla tepasteli fasaaneja. Kolme kukkoa ja kaksi kanaa. Muuten Riihon laajoilla pelloilla ei lintuja ollut. Peltojen kyntäminen vei ruokapaikat joutsenilta ja kurjilta. Palasin takaisin Keuruulle ja lähdin vielä Pohjoisjärvelle ja Riitalahdelle katsomaan isokoskeloita, joita olin nähnyt kymmeniä muutama päivä sitten. Pysähdyin maantien levähdysalueelle havaitessani veden väreilevän Manniskylän puolella. Tiiviissä jonossa uivia isokoskeloita laskin olevan noin satakuusikymmentä. Jonon kärjessä oleva johtaja sukelsi ja heti muut myös. Linnut muodostivat veden alla tiiviin nuotan ja ajoivat kalat kohti rantaa, missä niiden oli helppo syödä kalat. Valtamerien delfiinien ja valaiden ryhmäkalastusta kuvataan paljon, mutta osataan tämä Suomessakin. Kotipihaan palatessani kuulin joutsenten ääntä ja pian joutsenpari tuli lännen suunnasta metsän yli ja laskeutuivat Kylmälahteen. Linnut luulivat varmaan laskeutuvansa veteen, mutta ohuen vesikerroksen alla olikin ensijää, joka antoi joutsenparille pitkän liukumatkan.