Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kauneinta sointia etsimässä - Petäjäveden urut peruskorjataan uuden veroisiksi

Urkuasiantuntija Marko Koskinen Ikaalisista ja työtoverinsa Markku Ylhäinen uurastavat Petäjäveden kirkon urkuparvella. Irrotettuja urkupillejä on hyllyihin ja lattialle pinottuna tasanteella, jossa yleensä seisovat jalkiolla soitettavat matalat urkupillit. –Kaikkiaan yli 2000 urkupillistä 600-700 kappaletta on viety kirkon remontin ajaksi varastoon vanhaan seurakuntataloon, mutta koska kaikki eivät sinne mahtuneet, suurin osa on edelleen urkuparvella, muoveilla ja pressuilla suojattuina ja peitettyinä, esittelee Koskinen työmaataan urkulehterin korkeuksissa. Urkupillit saavat odottaa vuoroaan ja sydäntalvea - käytännössä kirkon muiden korjaustöiden päättymistä. Remonttipölyn loputtua ne puhdistetaan, asennetaan paikoilleen ja viritetään. Työvaihe on viimeisenä ja vaatii hiljaisuutta. Urkujen huollon on määrä valmistua helmikuun alkuun mennessä, silloin kirkko otetaan jälleen käyttöön. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ilmalaatikoita tiivistetty silikonilla Parasta aikaa Koskinen huoltaa ilmalaatikoita ja korjaa ja uusii palkeita. –Ilmalaatikoiden tiivisteistä paljastui merkittäviä vaurioita, yllättävänkin paljon. Voi olla, että niiden kaikki tiivisteet joudutaan uusimaan. Ilmalaatikoita on vuosikymmenten varrella tiivistetty paperinauhoilla, kumitiivisteellä ja jopa silikonilla, jota ei missään tapauksessa saisi käyttää, Koskinen näyttää irrottamiaan levyjä, joiden päällä pillistöt sijaitsevat. Syynä vaurioihin ovat kirkon sisälämpötilan ja kosteuden vaihtelut, joille urut ovat vuosikymmenten varrella altistuneet. Varsinkin ilman kuivuudelle soitin on herkkä. –Kovat pakkastalvet ovat pahasta uruille. Kokonainen äänikerta saattaa kovalla pakkasjaksolla mykistyä ilman kuivuuden takia. Soitin kaipaakin kaverikseen ilmankostutinta, jotta sointi säilyy, sanoo Koskinen. Urkujen rakennusmateriaaleissa on puuta ja palkeissa ohutta suolinahkaa, alun perin elävää materiaalia, tämä pitää ottaa huomioon koneiston hoidossa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaksituhatta käsintehtyä paljetta Marko Koskinen on käynyt läpi myös jokaisen pillin alla sijaitsevat pienet suolinahkaiset palkeet. Jos palkeessa on reikä, ei ilma kulje urkupilliin eikä pilli soi. –Näissä uruissa palkeet olivat varsin hyvässä kunnossa, vain noin kymmenesosa menee vaihtoon, useasti tämän ikäisissä uruissa vaihdetaan noin viidesosa. Tilasin Saksasta pneumatiikkanahkaa, puuseppä veisti palkeisiin tarvittavat puupalikat ja niistä tein uudet palkeet, kertoo Koskinen. Urkujen alkuperäiset palkeet ovat Kangasalan urkutehtaalla työskennelleen Anna Paasikosken tekemät. 1940-luvulla suolinahka palkeisiin tuli Epilän nahkatehtaalta. –Enää ei hyvää, palkeissa vuosikymmenestä toiseen kestävää nahkaa tahdo saada ja saksalaisen tutkimuksen mukaan se johtuu eläinten ruokinnan muuttumisesta vuosikymmenten varrella, kertoo Koskinen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hyvät urut 1940-luvun malliin Petäjäveden kirkon urut on rakentanut Kangasalan urkutehdas viime sotien loppupuolella, vuonna 1943 ja ne ovat koko maassa suurimmat noina vuosina valmistuneista. Pneumaattisissa uruissa on 30 äänikertaa ja yli 2000 pilliä. Pneumaattisessa urkukoneistossa koskettimet ovat pneumaattisessa yhteydessä pilleille ilmaa antaviin venttiileihin. Näin toimii myös hallintakoneisto, jolla urkujen eri äänikerrat kytketään soimaan. Soitto- ja hallintakäskyt välittyvät ohuissa lyijyputkissa kulkevan paineilman välityksellä. Pneumaattiset urut ovat Suomessa menettäneet suosiotaan viime vuosikymmeninä, mutta esimerkiksi Viron kirkoissa niitä on edelleen paljon. –Kaiken kaikkiaan nämä Petäjäveden urut ovat hyvin tehdyt, ajan tavan mukaan. Tässä soittimessa on kokoa ja äänikertoja, peruskorjauksen valmistuttua nämä soivat eri tavalla kuin koskaan ennen, lupaa Koskinen. . . . . . .