Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Menin metsään ja metsään meni

Kaikki metsään liittyvä on nyt niin muodikasta ja tärkeää. Puiden halailu ja niiden kuuntelu virkistää ja rauhoittaa. Muistan, kun eräällä kurssilla joskus 70- luvulla, ohjaaja vei meidät ulos halailemaan puita. Joillekin se oli ihan mahdoton tehtävä. Kaikenlaista huuhaata sitä onkin. Minulle kokemus oli sykähdyttävä ja siitä on tullut tapa metsässä kulkiessa. Rungoista kuuluva virtaus antaa energiaa. Puun voi valita mielensä mukaan. Pidän männyistä. Niiden rungot ovat lämpimiä ja samalla pihkan ja neulasten tuoksu tulevat lähelle. Pienenä koululaisena pysähdyin usein kuuntelemaan haavan lehtien havinaa kuulaina syyspäivinä. Valtavan kokoiset haavat seisoivat uljaina. Ruskan värjäämät lehdet kalisivat kuin kultarahat keltaisina. Eräs taiteilija sanoi silmieni olevan okran väriset kuin haavan rungot kevätauringossa. Siispä aloin katsoa väriä tarkemmin ja haavasta tuli lempipuuni. Biologian opettajani kertoi meille opiskelijoille omistavansa hybridihaapametsikön. Puiden lehdet olivat niin suuria, että karttakirjan väliin laitettuna reunat jäivät vielä näkyviin. Kasvu oli monta metriä vuodessa ja tuotto huima. Hän kehotti kokeilemaan. Jäi kyllä mietityttämään. Otsikon toinen puoli liittyy tähän tapaukseen. Oppilaitosten välisille syyspäiville piti päästä. Meiltä ei turistina lähdetty. Päästäkseen mukaan piti osallistua johonkin kilpailulajiin. Koska kenttälajeihin ei ollut mitään mahdollisuuksia, päätimme ystäväni kanssa osallistua suunnistukseen. Syyspäivät olivat Savonlinnassa ja meitä varotettiin maaston vaikeudesta. Ei uskottu. Mukaan oli päästävä. Maasto oli todella vaikeakulkuinen, kivikkoinen ja sateen jäljiltä liukas. Eksyimme pahan kerran. Löysimme talon, josta kysyimme olinpaikkaamme. Olimme kiertäneet ympyrää ja kompassin neula samoin. Kun vihdoin väsyneinä ja märkinä pääsimme maaliin, olivat kaikki jo poistuneet paikalta. Onneksi eräs ystävällinen henkilö tuli ja otti meidät kyytiin ja vei majapaikkaamme. Hädin tuskin ehdimme iltajuhlaan, joka oli kuitenkin meille syyspäivien tärkein tapahtuma. Metsään meni se suunnistus, mutta kyllä kannatti. Koko muu reissu oli kokemisen arvoinen. Ja nyt myöhemmin se suunnistuskin. "Olimme kiertäneet ympyrää ja kompassin neula samoin "