Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Koruja vaikka pihakivistä - Keuruun kivipiiri on kerännyt ja hionut kiviä jo kaksi vuosikymmentä

Keurusseudun kivipiirin kahvihuoneessa Jouko Pihlainen , Maria Kaijanmäki , Anna-Liisa Salonen ja Viivi Lepikko siemailevat tauolla pullakahveja. Hiomakoneet jyrisevät naapurihuoneessa ja pöydällä komeilee toinen toistaan erikoisempia kiviä ja niistä tehtyjä koruja. –Lapset keräävät kiviä, heitä kiinnostavat esimerkiksi kivien eri värit. Moni meistäkin on kerännyt kiviä lapsesta asti, juttelevat kerhon puheenjohtaja Jouko Pihlainen ja sihteeri Maria Kaijanmäki. Kaikki neljä ovat yhtä mieltä, että kiviharrastus koukuttaa tekijänsä. –Kun tänne kerran tulee, ei tahdo pois, tuumii Lepikko. Salonen on vuosien varrella työstänyt kivipiirissä monenlaista, esimerkiksi korvakoruja ja cameekoruja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Välillä tämä kysyy sitkeyttä, kun työstettävä kivi halkeaa kerta toisensa jälkeen. Viime kesänä lahjoitin tekemiäni kivikoruja Ruotsiin, sisaruksille ja heidän lapsilleen, kertoo Salonen. Valmiit kivityöt ovat kauniita. Vuosien varrella piirissä on valmistunut niin rintaneuloja ja kaulakoruja kuin korvakorujakin, jopa pihakivistä. Pihlainen on hionut itselleen useita bola-koruja, joita miehet käyttävät kravatin asemasta. –Korujen pohjat ovat hopeaa, se ei allergisoi. Ketjuja ei enää viime vuosina ole kannattanut itse valmistaa, niitä saa niin edullisesti valmiina, kertoo Kaijanmäki. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kiviretki Roosinpohjan messuille Kivipiirin ohjelmaan kuuluvat myös retket erilaisiin alan tapahtumiin kuten Tampereen ja Lahden kivimessuille sekä luontoon. Usein kivipiiriläiset retkeilevät yhdessä Keurusseudun luonnonystävien kanssa. –Roosinpohjan messuillakin käymme, virnistelee Pihlainen. –Siis hiekkamontulla Roosinpohjassa. Sieltä löytyy monenlaisia kiviä, ei tarvitse hankkia kalliita ostokiviä, täsmentää Kaijanmäki. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lähiseudun luonnosta löytyy muualtakin monenlaisia kauniita kivilajeja kuten keuruulaista unakiittia eli epidoottia, Pohjanmaan kirjomaasälpää, herkän punertavaa ruusukvartsia ja arvokasta suomalaista spektroliittia. –Kiviretkelle varusteiksi riittävät ulkoiluvaatteet, ämpäri ja suihkupullo, sillä kastelemalla kivistä näkee niiden todellisen värityksen, sen millaiseksi ne muuttuvat hiottuna, kertovat Pihlainen ja Kaijanmäki. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ikivanha meteoriittikraateri Keurusseudun kivipiiristä lähti aikoinaan myös esitys pirstekartiokiven valitsemisesta Keuruun kuntakiveksi. Nykyään tällainen kuntakivi koristaakin kaupungintalon edustaa. –Pirstekartiokivet syntyivät Keurusselän alueelle noin 1,1 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa meteoriitin räjähdyksessä seudun yllä. Paine- ja kuumuusaalto kuvioi granodioniitin pirstekartiokiveksi. Tämä halkaisijaltaan 10 kilometrin levyinen meteoriitin törmäysjälki näkyy kivissä Kolhosta Heinäseen ja Keurusselälle. Kraaterin löysi Satu Hietala 2003. Keuruun pirstekartiokraateri on yksi Suomen 12 tunnetusta meteoriittikraaterista, kertoo Pihlainen. Malmilöytöjen osalta Keuruu on köyhää aluetta. Pihlainen kertoo lähettäneensä joitakin kivinäytteitä Geologian tutkimuskeskukselle. –Rikkikiisua on löydetty Seiponmäeltä. Lisäksi Horhanvirran läheltä on tiedossa vanha maasälpälouhos. Sitä käytettiin raaka-aineen hankintaan lasin ja posliinin valmistusta varten, hän mainitsee. Kivien harrastajalle myös Lappi tarjoaa upeita löytöjä, kuten Kittilän jaspista, Kemin Elijärven kaivoksen uvaroviittia tai kaunista metatuffiittia, joka myös Lapin lumona tunnetaan. Eksoottisempia materiaaleja ovat salaperäisesti hohteleva haukansilmä, Kalaharin autiomaan maisemajaspis, Madagasgarin valtamerijaspis tai laavasta nopeasti kiveksi jähmettynyt lumihiutaleobsidiaani. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yllätyksiä kivien sisältä Kiven työstäminen aloitetaan sahaamalla kivi halki tai suikaleiksi. Työskentelyssä käytetään vesisuihkua apuna. Näin timanttilaikat eivät tylsy. Omat vaatteet voi työskentelyn ajaksi suojata esimerkiksi mustalla säkillä. –Kun kiven halkaisee, näkee millainen se on sisältä. Kivi voi osoittautua todella kauniiksi tai sieltä voi löytyä halkeama, jolloin kivi on pilalla. Se on aina yllätys, sanoo Viivi Lepikko. Halkaistu kivi sahataan sabluunan mukaan oikean muotoiseksi mahdollisimman tarkasti. Tämän jälkeen kiveä hiotaan hiomalaikoilla, ensin karkeammilla, lopuksi hienommilla, kunnes pinta kiiltää ja koru on valmis. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Keurusseudun kivipiiri kokoontuu kerran viikossa torstaisin Keuruuntie 5:ssä. Kaikki kiinnostuneet pääsevät tutustumaan kerhon toimintaan ensi viikolla, sillä kerho järjestää tiloissaan avoimien ovien iltapäivän torstaina 25. lokakuuta. Edit: Lisätty kuva valmiista koruista keskiviikkona 17.10. kello 11.49.