Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jokerina pohjalla: Kiinnostus urheiluun vain urheilijaan?

Viime päivinä on keskusteltu runsaasti urheilun parissa tapahtuneista häirintätapauksista. Erityisesti jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueissa tapahtuneet häirintätapaukset ovat nousseet keskustelun ytimeen. Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) mukaan enemmän kuin joka kymmenes maajoukkueurheilija 496 vastaajasta on joutunut uransa aikana seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Suurin osa heistä on naisia. Ja tämä luku kertoo siis vain maajoukkuetoiminnassa mukana olevien henkilöiden ahdistelusta. Mitä on tapahtunut alemmilla sarjatasoilla? Kaikki tapaukset ovat valitettavia. Herää kysymys, kuinka paljon vuosikymmenten saatossa on tapahtunut niitä tapauksia, jotka eivät ole tulleet koskaan ilmi. Urheilijan on pitänyt niellä kiukkunsa, pelätä peliaikansa puolesta ja antaa hiljainen hyväksyntä häiritsijälle jatkaa toimintaa. Häirinnän kieltäminen tietää eristymistä muusta joukkueesta tai roolinsa menettämistä. Urheilumaailma on elämää pienoiskoossa, eikä mikään lintukoto, johon yleismaailmallisen vääristyneet ilmiöt eivät tartu. Valmentajan, joukkueenjohtajan tai jonkun muun joukkueeseen kuuluvan henkilön valtarooli on vastuullinen paikka; ilman vastuuta ei ole valtaa ja ilman valtaa ei ole vastuuta. Valta ei kuitenkaan tarkoita kaikkea toiseen ihmiseen kohdistuvaa määräämisoikeutta. Kun ryhtyy esimerkiksi ammattivalmentajaksi, henkilöllä on kaksi tärkeää pääomaresurssia, joilla hän harjoittaa ammattiaan: tiedot ja taidot. Lajitiedot kasvavat kokemuksen mukana. Valmentaja tekee työtään myös omalla persoonallaan, johon liittyvät erottamattomasti valmentajan henkilökohtaiset taidot; ongelmaratkaisukyky, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky ymmärtää pelaajiaan. Jos valmentaja sortuu itse häirintään tai hyväksyy sellaisen joukkueessaan, kannattaa hänen harkita rooliaan uudestaan. Pahimmassa tapauksessa urheilijan ura saattaa päättyä yhteen räikeään häirintätapaukseen. Mikäli esille tulleet tapaukset osoittautuvat jäävuoren huipuksi, pitää asia nostaa voimakkaasti esille kaikissa lajiliitoissa ja laatia myös sanktiojärjestelmä. Yhdessä sovittujen käyttäytymismallien noudattaminen luo niin nuorelle kuin kokeneellekin urheilijalle turvallisen ympäristön harrastaa tai ansaita elantoaan.