Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Elokuva-arvio: Millainen pitäisi olla elokuva Olavi Virrasta?

Lauluääntä pelkästään ylistävä vai viihde-elämän värisävyjä kokonaisvaltaisesti korostava? Entä pitäisikö mukana olla myös päähenkilöä ihmisenä valottava puoli? Kahta ensiksi mainittua Timo Koivusalon ”Olavi Virta”- elokuvasta löytyy riittävästi. Vähälle on kuitenkin jäänyt varsinainen liha ja veri. Elokuvan nähtyään kyllä tietää millainen Virran ura pääkohdittain oli, ja mitkä olivat perhesuhteet poika- ja aviomiehenä. Mutta mielipiteitä sodasta, politiikasta tai ihan omasta saati muiden elämästä ei viljellä. Olavi Virran sielun syväluotaaminen ei liene ollut Koivusalon tarkoituskaan. Käsikirjoitus ja ohjaus on tehty tosiasioihin nojaten, silti henkilöitä pehmein hansikkain käsitellen. Heräsi kyllä mieleen kysymys, oliko Virran viimeinen kohtaaminen oman isänsä kanssa faktaa vai ihan keksittyä? Tosiasia kuitenkin on, että elokuva on tehty suuresta kunnioituksesta. Ja onhan sitä jo pitkään odotettukin. Siksi, ja jo siksi tekijälle pitää antaa suurkiitokset. Ihan jo senkin vuoksi, että Virran elämästä on jälkeenjäänyt tosi vähän ääni- ja kuvamateriaalia. Siis pois lukien levytykset ja esiintymiset elokuvissa. Nyt elokuvateatterissa kuultuna originaalit levytykset kuulostavat jos mahdollista vieläkin komeammalta kuin muuten. Niitä tietysti tukee valkokankaan kuvakerronta. Joitain pätkiä pääroolin esittäjä Lauri Tilkanen laulaa ihan itse, mutta vain välttämättömät. Kaikkiaan hän onnistuu roolissa hyvin. Hän on mustine hiuksineen ja tummine kulmineen sekä valtaosan aikaa huolitellusti puettuna esikuvaansa vielä komeampi. Malla Malmivaara onnistuu Irene- vaimona myös ihan mukavasti, vaikka hänen tulkinnasta ei kovin särmikästä rahan törsäämiseen ja syrjähyppyihin kyllästyvää naista esille tulekaan. Tarjolla ei siis ole mitään suurta draamaa. Ei huudeta eikä ammuta, tosin ihan vähän lyödään ja käydään muuten käsiksi. Eikä niillä seikkailuilla vieraissa vuoteissa, voi sanoa onneksi, liikaa mässäillä. Kaikkiaan, sinänsä hyvin arvokas elokuva on nyt tehty.