Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Metsän kasvu taimesta tukiksi

Mitä on mätästys? Entä mistä tunnistaa energiapuun ja kuidun? Onko motolla ja ajokoneella eri tehtävät? Kokematon metsätilallinen voi olla ymmällään, kun pitäisi päättää, mitä milloinkin tehdään, mutta on epäselvää, mitä milläkin termillä tarkoitetaan. Metsä kun ei tuota rahaa tyhjästä. Kun metsänomistaja haluaa saada metsästään tuloja, hän myy puita. Ensin päätetään, millainen hakkuu tehdään. Hakattavaksi suunnitellusta alueesta puhutaan nimellä leimikko tai hakkuualue. Kun metsäkaupat on sovittu, hakkuukone eli moto lähtee kuskeineen alueelle. Avohakkuussa vanha puusto hakataan pois koko uudistusalueelta. Jäljelle jätetään tavallisesti vain yksittäisiä puuryhmiä. Siemenpuuhakkuussa hakkuualueelle jätetään terveitä ja hyvälaatuisia valtapuita. Siemenpuut poistetaan, kun uudistusalue on taimettunut, jotta taimikko kehittyy tasaisesti. Lisäksi hakkuita voidaan tehdä esimerkiksi kaistalemaisesti tai vaikka suojuspuita jättämällä, jolloin kuusimetsä uudistuu luontaisesti. Moto katkoo, karsii ja pätkii puut teollisuuden tarvitsemiin mittoihin. Seuraavaksi ajokone kuljettaa puut metsästä tien varteen. Puuautokuski hakee puut ja kärrää oikeaan loppusijoituspaikkaan. Puuauton kyytiin voi lastata niin energiapuuta, kuitupuuta tai tukkia. Näistä arvokkain on tukkipuu. Energiapuu on pääasiassa hakkuujätettä, eli oksia, kantoja ja kuitupuuksi kelpaamatonta puuta. Kuitupuu on pienempää kuin tukki, mutta myös tukkipuun kokoiset rungot, jotka eivät täytä tukin laatuvaatimuksia päätyvät kuiduksi. Kuitupuuta käytetään sellu- ja paperiteollisuudessa. Tukeista valmistetaan niin sahatavaraa kuin vaneria. Puut on viety pois ja on aika muokata maa, jotta uudet taimet tai siemenet saavat paikan kasvaa. Yleinen maanmuokkaustapa on mätästys. Laikkumätästyksessä alueelle tehdään kaivinkoneella kohoumia, joiden keskelle taimet istutetaan. Kääntömätästyksessä kauha kaapaisee maata ja pudottaa sen kääntäen sen samaan kuoppaan. Siemeniä voidaan kylvää koneella tehtyihin äestysvakoihin tai sellaisenaan maahan. Uusi kasvu alkaa. Metsänomistaja ei voi kuitenkaan istua toimettomana ja odottaa, että puu kasvaa sopivaan mittaan. Varhaisperkauksen aika on 4–6 vuoden kuluttua istutuksesta. Perkaus tehdään esimerkiksi raivaussahalla tai vesurilla. Myös konekitkentää voidaan käyttää, jos alue on kivennäismaata. Varhaisperkaus antaa taimille kasvutilaa ja vähentää lehtipuiden aiheuttamia latvavaurioita. Raivauksella metsänomistaja estää myös hirven tekemiä vahinkoja. Myöhemmin puustoa karsitaan niin, että kasvutila riittää ja puut järeytyvät ennen ensiharvennusta. Harvennuksia eli kasvatushakkuita tehdään, kun metsä on tihentynyt ja puut alkavat kilpailla tilasta, valosta ja ravinteista. Harvennuksesta saa eniten tuloja, kun taimikkoa on hoidettu hyvin. Jos taimikon hoito on jäänyt vähäiseksi, hakattava puu on usein huonompaa ja korjuukustannukset ovat korkeammat. Ensiharvennus tulisi tehdä ajoissa, ettei metsän kunto heikkene. Ensiharvennuksen jälkeen metsänomistaja odottaa tyypillisesti noin 10–20 vuotta seuraavaa harvennusta. Tällöin metsästä saadaan myös tukkikokoista puuta. Lähteet: Luonnonvarakeskus, Metsäkeskus, Metsäyhdistys. Metsänomistaja voi hakea tukea metsänhoitoonsa. Kestävän metsätalouden rahoituslakiin perustuvasta tukimuodosta käytetään nimeä Kemera. Kemera-varoja on vuosittain jaossa rajallinen määrä ja vain Metsäkeskuksen tekemä päätös varmistaa valtion tuen saamisen. Rahallista tukea voi saada taimikon varhaishoitoon, nuoren metsän hoitoon, pienpuun keräämiseen, metsäteihin, suometsän hoitoon, metsän terveyslannoitukseen, ympäristötukeen ja metsäluonnon hoitohankkeisiin. https://www.metsakeskus.fi/kemera-tuet