Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Ikitoverukset Sysi ja Seppi

Löytämisen ilo taitaa iän myötä kasvaa. Metsänpeitossa ollut kirja tai kirje vie muistoretkelle, kaivattu valokuva katsoo laatikosta. Iloa tuottaa sekin löytö, mitä ei edes ole kadottanut, kaivannut tai voi omistaa, mikä ei muistuta eikä vaadi ja saa kadota, jos huvittaa. Junat ovat aineettomien löytöjeni paikkoja. Eipä siinä paljosta ole kyse, vain nähdystä ja kuullusta, tunteista ja ajatuksista. Ne risteilevät mielen raiteilla samalla, kun juna kuljettaa. Ja siinä penkilläni myös ihastelen, että osuipa elämääni Haapamäki ja pääsinpä aikoinaan myös pohjoiseen. Niiden välillä näen maiseman alavoituvan ja vaarojen nousevan, puiden madaltuvan tai metsän taas sankentuvan. Korva tavoittaa puheenparren muutoksen ja Lapin rytmin. Puhuuko tuolla aavistuksen venyttäen, lempeän kiireettömästi ystävä Utsjoelta, pohtii puhelimeen, että ”kyllä miekin saatan ottaa sen punasen”. Kun kurkkaan, tuntematon hymyilee minulle kuin tietäisi mitä ajattelen. Mutta siinäkös vaunuun pölähtää teknologiakaupungin kiihtynyt miessakki. Tehokkaat ja terävät etsivät neuvottelussa tumpeloita, syyllisiä ja pettureita. Yhtäkkiä on tunnelma kuin Olavinlinnan balladin myrsky-yössä: kuka avasi virukselle järjestelmän linnanportin. Millainen on tyrmä, johon syyllinen tai sijaisuhri muurataan? Potkuista ainakin puhutaan. Katson tarkemmin: ihan lempeän näköisiä nuokin ovat, nyt sattui vain huono hetki. Ovat tosin niin ärhäkkäitä, että mietin kysäistä, josko syy olisi niin Sysissä kuin Sepissäkin. Silloin mielen raiteilla rysähtää, vaikkei kukaan huomaa, ja törmään risteykseen pitkän kieliharhan rataa. Naurattaa, sillä nämä ikitoverit, Sysi ja Seppi, ovat seuranneet minua sananparressa lapsuudesta asti ja isoilla kirjaimilla. Kuvittelin, että Sysi oli tumma ja alakuloisen varovainen, Seppi vaalea ja reipas touhottaja. Minä olin vähän Sysi, koulukaveri Tuula enemmän Seppi. Ja molemmissa syy, kun toinen meinasi hukkua. Seitsenkymppisenä Rovaniemen junassa tiedän vanhastaan, että syytä on harvoin vain yhdessä. Mutta vasta nyt minun piti luopua vekkuleista toveruksista, antaa myöten, että vikaa saattoikin olla sekä ahjon puuhiilissä että useammassa sepässä. "Törmään risteykseen pitkän kieliharhan rataa."