Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Lintukesä

Kesä 2018 oli suosiollinen monessakin suhteessa. Aurinkoa ja lämpöä oli meille kaikille vähintäänkin riittävästi. Kuivuus haittasi paikoin kasveja, mutta eläimistölle kesä oli pääosin suotuisa. Erityisesti hyönteissyöjälinnut kasvattivat isoja poikueita ja moni laji teki parikin isoa poikuetta peräkkäin. Monen lintulajin kannat olivat keväällä erittäin heikot. Kolme edellistä kevättä olivat katastrofaalisen huonoja pesinnälle. Kun poikasia ei varttunut, lintukannat putosivat. Näin kävi yhtä lailla pääskysille, västäräkeille, kanalinnuille kuin kirjosiepoillekin. Pihoilla moni tiaisen- ja kirjosieponpönttö jäi vaille asukkaita. Mutta ne jotka vielä tulivat asutetuiksi, tuottivat nyt suuria poikueita. Lämmin touko-kesäkuu tuli nyt todella tarpeeseen. Silti on ennenaikaista sanoa kuinka paljon lintukannat todellisuudessa elpyivät. Usean vuoden laskun jälkeen, yksi hyvä vuosi ei luultavasti voi paikata koko aiempaa lovea. Paljon riippuu myös talvehtimisolosuhteista ja muuttomatkan olosuhteista. Kanalinnuista on näyttävästi uutisoitu, että nyt kannat runsastuivat ja siksi myös metsästysaikoja voi pidentää. Moisen ajattelun lyhytnäköisyys on silmiinpistävää. Metsäkanalintukannat ovat laskeneet 1940-luvulta saakka. Kanalinnuille tyypillinen muutaman vuoden sykleissä menevä kannanvaihtelu tuo tietysti väliin parin vuoden nousuvaiheita, mutta seuraava aallonpohja on jälleen entistä syvempi. Kolmen täysin pieleen menneen pesintäkesän jäljiltä aikuisia kanalintuja oli keväällä erittäin vähän. Yhden onnistuneen pesintäkesän jälkeen ainoa oikea päätös metsästyksen suhteen olisi, että annetaan kantojen kasvaa ainakin muutama seuraava vuosi mahdollisimman pienellä aikuiskuolleisuudella, jotta kanta nousisi selvästi edellistä huippua suuremmaksi. Tällöin seuraava laskuvaihe ei ehkä syvenisi jälleen edellistä syvemmäksi, vaan kanta voisi jopa kääntyä oikeasti noususuuntaan. Tietysti kanalintukantojen nousu vaatisi paranemista myös elinympäristöissä – jota ei näinä biotaloushypen aikoina ole näköpiirissä – mutta voisi kanta tästä sentään jonkin verran elpyä. Mutta ei. Heti päätettiin verottaa kanalintuja enemmän, eli varmistaa, että todellista elpymistä ei pääse tapahtumaan. Metsäkanalinnuista pyy on pärjännyt parhaiten. Poikueita kuoriutui nyt kohtuullisen runsaasti. Pyy pärjäisi ehkä hieman suuremmankin verotuksen kanssa. Teerellä puolestaan vanhoja naaraita ei keväällä ollut juuri lainkaan, joten poikueitakin kuoriutui erittäin vähän. Kolme lähes poikasetonta vuotta ja vanhenevat naaraat, on vaikea yhdistelmä. Teerikanta ei missään nimessä kestäisi yhtään lisämetsästystä. Metso elää vanhemmaksi kuin teeri. Siksi vanhoja, mutta vielä lisääntymiskykyisiä koppeloita oli keväällä pikkiriikkisen paremmin, ja poikueitakin kuoriutui vähän enemmän. Metsokanta on kuitenkin yhä erittäin heikko, eikä kestäisi lainkaan lisäverotusta. Pikemminkin metso tulisi rauhoittaa laajasti kokonaan niin pitkäksi aikaa, että kanta on edes 1980-luvun tasolla. Mutta ahneus yhdistettynä lyhytnäköisyyteen, se on perisynneistä pahimpia. "Teerikanta ei missään nimessä kestäisi yhtään lisämetsästystä."