Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Sienien aatelia – suppilovahvero ja mustatorvisieni

Suppilovahvero on ruokasienistä parhaita. Se piiloutuu usein rahkasammalen sisään ja on siksi vaikea havaita. Suppilovahvero viihtyy suurissa ryhmissä eli jos onnistuu löytämään yhden, lähistöltä mitä todennäköisimmin löytyy enemmänkin. Suppilovahvero on myös paikkauskollinen eli näitä herkkuja saa kerätä samalta paikalta vuodesta toiseen. Suppilovahveron keruukausi on pitkä: ensimmäiset voi löytää jo elokuussa ja uusia sieniä kasvaa kunnes maa on jäässä. Suppilovahvero kestää varsin hyvin pakkasta, joten pannulle voi kerätä myös jo jäätyneitä sieniä. Ne on kuitenkin valmistettava heti ruuaksi, säilöä ei jäätyneitä sieniä enää voi. Suppilovahverossa ei juuri koskaan ole matoja. Se ei vaadi esikäsittelyä, mutta kannattaa halkaista kahteen osaan ennen paistamista tai kuivaamista, jolloin ruokaan irtoaa enemmän makua. Suppilovahvero sopii erinomaisesti juuri kuivattavaksi, ja se kuivaa jopa huoneen lämmössä ritilälle tai leivinpaperille levitettynä. Suppilovahvero on varsin helppo tunnistaa. Sen pitkä, hoikka ja ontto jalka on väriltään keltainen, ja ruskea, aaltoileva lakki nuorena nuppimainen ja vanhempana suppilomainen. Suppilovahverolla ei ole helttoja, vaan lakin alapinnalla johteiset poimut, jotka ovat väriltään vaalean tai harmahtavan ruskeat. Suppilovahveron kanssa hyvin samannäköinen, mutta keltaisempi, on sen lähisukulainen kosteikkovahvero, joka myös on erinomainen ruokasieni. Suppilovahveron voi sekoittaa myös rustonupikkaan, joka ei ole ruokasieneksi kelpaava. Suppilovahvero on kuitenkin rakenteeltaan helposti murtuva ja säikeinen, rustonupikka taas kumimaisen sitkeä ja myös vahveroita pienempi. Vaikka suppilovahverot kasvavat rykelmissä, kannattaa ne kerätä yksitellen, ettei joukkoon päädy vahingossa samassa ryppäässä kasvavia myrkyllisiä sieniä. Mustatorvisieni Mustatorvisieni on helposti tunnistettava herkullinen ruokasieni, jonka tarkka sienestäjä saattaa löytää siirtolohkareen juurelta tai kostean notkon pohjalta. Se viihtyy myös aukioiden ja polkujen reunamilla. Mustatorvisieni on yleisempi Etelä-Suomessa, mutta sitä löytyy vielä Kainuun korkeudeltakin. Mustatorvisieni muistuttaa muodoltaan torvimaista suppiloa. Sen lakin tummat reunat ovat ohuet ja jalka ulkopuolelta kuin vaalean härmän peitossa. Koska torvisieni on sisältä ontto, kannattaa se halkaista jo metsässä, sillä sen suppilo kätkee sisäänsä usein roskia ja ötököitä. Mustatorvisieni ei vaadi esikäsittelyä. Parhaiten sen hieno, hedelmäinen aromi tulee esille keitoissa ja kastikkeissa, nesteeseen kuten kermaan tai kaurakermaan lionneena. Mustatorvisientä voi pakastaa mutta parhaiten sen maku säilyy kuivattuna. Mustatorvisienen ainoa näköislaji on Etelä-Suomessa kasvava ruskotorvisieni, joka on myös hyvä ruokasieni.