Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mielipide: Tahatontako Haapamäen avovankilan viivytyspolitiikkaa?

Kokouskäyttäytyminen oli oudon kirjavakannanottoista Haapamäen avovankila käsittelyssä Keski-Suomen lääninhallituksessa maaherran ja kansanedustajien maanantaipalavereissa 90-luvulla. Törmäyskurssille ajauduttiin vain kerran tiedon puutteesta kokoonnuttaessa tapahtumien alkulähteillä Haapamäellä. Asioiden etenemisestä sovittiin niin pienillä varmuusresursseilla kuin mahdollista. Eli vastuita kierrettiin ja tietoisia sidosryhmä yhteydenottoja esitettiin yksilöidysti eteenpäin vietäväksi, toteutuipa ne sitten tai eivät. Niitähän varten olisi tullut olla kontrolli, koska työryhmiä ei katsottu tarpeelliseksi perustaa. Kokouskäytännöstä tehtiin näin asioita tärkeämpiä. Tuollainen latisti kutsuttujen neuvottelijoiden asioiden tärkeyttä ja kokoustavoitteita. Osoitus sitoutumattomuudesta oli, kun esitettiin kokoukselle kuulumaton vaihtoehtoesitys avovankilan sijoitukselle tyhjäksi jäävään Keuruun työsiirtolalaitokseen. Haapamäen kyläyhdistyksen kutsukokouksessa kansanedustajille anti oli vilkasta. Laukaan vankila puhutti kysymyksineen ja selityksineen. Laitoksen suuntautumistarkoitus askarrutti, mutta jäi avoimeksi. Uhkana tai pisteenä Haapamäen avovankilalle sen ei nähty olevan. Jostain syystä, niin valtiovallan kuin Keski-Suomen liitonkin panos ei vaikuttanut päämäärätietoiselta asioiden eteenpäin viemiseltä. Budjetit kiersivät ja kärkihankelistat ohittivat vuosittain Haapamäen avovankilan. Se olikin jatkuvalla odotuslistalla, joka sitten unohtui pölyn alle jonkun konttoripäällikön pöytälaatikkoon. Helsingissä huolia esittivät oman seutukuntansa ministerit vankilaprojektiluetteloon, vielä hallituksen iltakoulukäsittelyynkin 80-luvulla. Toistettiin joidenkin halu siirtää kaikin keinoin Haapamäen avovankilan toteutusta ja aloitusaikataulua, ja paikkaakin arvosteltiin. Kuvio oli aivan yksiselitteinen; ensin toteutetaan Etelä-Suomen investoinnit, muut odottakoot ja tyytykööt budjetin marssijärjestykseen, jota hanakasti kuitenkin rukattiin. Se oli Haapamäelle julmaa entten tentten -pudotuspeliä. Jos tietämättömyys ja asiaan perehtyminen on tätä luokkaa, niin mikä tietämättömien suojatyöpaikka onkaan Helsingissä. Järkimiehet ja aidot koko maakunnan asialla olevat kansanedustajat kun ovat harvinaistuva luonnonvara. Oikeustaju ja rehellisyys sekä tavallisen kansan huomioiminen ovat lahjoja edellisen virkkeen teemoihin verrattuna. Kirjoitin tämän muistutuksena niille kansanedustajille, joita uusi kansanvaltakirja kiihottaa, mutta joiden tapoihin takinkääntö on iskostunut. Vanhat Haapamäen avovankilan lehmäkauppiaat! On aika tehdä asiat rehellisesti ja muutenkin kuin kasvukeskuspolitiikkaan pohjautuvalla mentaliteetilla. Miettiä sopii sitäkin, mitenkä häikäilemätöntä on ollut pitää kipinää hengissä Haapamäen avovankilalle vuosikymmenet. VR:n ”oikoratojen kompensaationa,” jossa tuo muinaisfraasi on unohdettu valtioneuvoston velvoitepäätös. Selvä kampanja ja Haapamäellä pelailu budjettisyrjintäkin on ollut pankkina muille vankilaprojekteille. Antero Pohjonen Haapamäki