Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Viisas mies Indianasta

Aamulla tarvitsen sanomalehden ja ison kupin kahvia. Sivut kääntyvät, kun käännän, ei tarvitse tuskailla koneen hitautta. Paperi tuntuu sormissa mukavalta. Kamala luonto-sarjakuva on paras, mutta useimmin lehdestä löytyy muutakin kiinnostavaa. Toissa aamuna laskin jälleen kerran lehden käsistäni ilahtuneena ja innostuneena; olin lukenut Joseph Stiglitzin haastattelun. Taloustieteen nobelisti poikkesi Helsingissä ja sanansa sanoi. Sivun jutusta löytyi paljon mielenkiintoista ja ajankohtaista pohdittavaa. Siglitz pitää huonosti hallittua globalisaatiota ja tekoälyä huomattavina vaaratekijöinä, ja molemmat ilmiöt ovat juuri nyt tiukasti tapetilla. On varmaa, ettei kehenkään tai mihinkään kannata varauksetta luottaa. Jo sadassa vuodessa taaksepäin katsottuna on tarpeeksi todisteita. Ja sekin on varmaa, että mitä linjoja sitten eteenpäin mennäänkin, kaikki ei onnistu. Mutta Siglitzin mukaan maailmanlaajuisen yhtenäistämisen varjopuoliin kuuluu muun muassa se, että työmarkkinat jakautuvat entistä enemmän erittäin hyväpalkkaisiin ja erittäin huonosti palkattuihin pätkätöihin. Ja siltä aina iltauutisten jälkeen vaikuttaakin Elämä tietokoneen äärellä on ratkaisevasti muuttunut. Aiemmin hain ja löysin mitä hain, tai sitten en. Nyt löydän ruudulta hirveän määrän mainoksia. Jos erehdyn kerrankin jonkun kaupan sivulle, sieltä tupsahtaa kohta tavaraa silmilleni. Olen siis antanut kaupalle luvan yksityiseen mainontaan. Talousnobelistin mukaan isojen teknologiayhtiöiden valta on ongelma, jota tekoälyn kehitys kasvattaa. Mitä niille valtaville tietomassoille sitten lopulta tapahtuu? Veriarvoni ja verotietoni lentelevät pilvissä. Eräänä päivänä voi sataa. Kun katsoin televisiosta kiinalaista tekoälymiestä, jonka vierellä taapersi puhelin, muistin naapurin lasten joululahjat, ne tuvan lattialla pyörivät ja kierivät, jousella vedettävät hiiret, karhut, autot... Ne näyttivät niin hauskoilta ja hallittavilta. Näistä nykyisistä itsestään taapertelevista en ole niin varma. Ihminen on rohmu. Kun se löytää hyviä edistyksellisiä asioita, kohtuutta ei tunneta. Äärimmäisyyksiin pyrkiminen tuottaa aina pahoja asioita. Edes avaruudella ei ole äärimmäisyyttä. "Äärimmäisyyksiin pyrkiminen tuottaa aina pahoja asioita."