Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Ison kiven juurella riittää ihmeteltävää

Jopa toistakymmentätuhatta vuotta vanhat siirtolohkareet herättävät kiinnostusta ja kunnioitusta aina niitä nähdessään. Ja kivillä on tarinoita kerrottavanaan, kun niihin oikein perehtyy. Tai sitten niistä voi itse keksiä luomuksia. Murron kivi oli ensimmäinen ja suurin kiviretken kohteista. Se sijaitsee Paanuntien teollisuusalueen takana metsässä, ja se on suojeltu luontokohde. Se on myös hyvin suosittu boulderointi- eli kiipeilykivi. Alan harrastajien mukaan siitä löytyy useita eri vaativuusluokan kohtia. Retkellä muun muassa mitattiin kiven ympärysmitta noin metrin korkeudelta. –Kaksikymmentäviisi ja viisikymmentä, totesi mukana ollut museonjohtaja Ritva Pulkkinen . Retkeä vetänyt Jouko Pihlainen esitteli myös muita kivestä löytyneitä piirteitä. –Tällä kivellä on myös kivipeikon silmät, hän esitteli löytöään Otso Virtaselle, retken nuorimmalle osallistujalle. –Kivestä näkee, mistä päin se on tullut, kun katsoo sen toisella sivulla olevaa sileämpää pintaa. Se on syntynyt silloin, kun kivi liikkui, Pihlainen jatkaa esitelmäänsä. Asiantuntijana retkellä oli ely-keskuksen geologi Pekka Pulkkinen , joka esitelmöi siirtolohkareaiheesta siirtymämatkoilla. –Siirtolohkareilla eli hiidenkivillä on kaikilla samanlainen tarina eli ne on jääkauden aikana irronneet kalliosta, jääneet jään sisään ja liikkuneet sen liikkeiden mukana nykyisille paikoilleen, Pulkkinen kertoo. –Jo kymmenenkin metriä siirtyneitä kiviä sanotaan siirtolohkareiksi, mutta ne ovat voineet kulkea jään mukana jopa kilometrejä. Keski-Suomen alueella siirtolohkareiden alkuperän jäljittäminen on melko hankalaa, koska tämä on niin monotoonista aluetta, ettei kivilajien perusteella erotu tarkkoja alueita, geologi selvittää. Keski-Suomen kallioperä on noin 1800 miljoonaa vuotta vanhaa ja sen paksuus on jopa 65 kilometriä. –Keski-Suomen kohdalla sattuu olemaan yksi paksuimmista kallioperistä, mitä on, Pulkkinen toteaa lopuksi. Kierros jatkui Roosinpohjan Hartikan kivlelle ja Riihossa sijaitsevien siirtolohkareiden kautta kohteeseen, jossa kivet kertovat yhä ihmeellisempiä tarinoita. Taitelija Timo Hannusen ateljeen pihalla seisoo jopa seitsemäntonnisia järkäleitä, veistettynä ja kohta valmiina esille pantavaksi. Uusin työ on menossa Serlachiuksen museolle. –Se on tällainen neliosainen, mustasta graniitista veistetty teos, jossa on noin kaksikymmentäviisi tonnia kiveä, taitelija avaa viimeaikaista luomistaan. –Tämä on ollut parin vuoden projekti, joka alkaa nyt olla viime metreillä, hän jatkaa. –Ensin se menee osaksi minun viisikymmentävuotisnäyttelyä Jyväskylässä ensi kesänä ja on siellä noin puoli vuotta. Sitten se viedään lopulliselle paikalleen Mänttään, Hannunen kertoo. Katso videolta Timo Hannusen mietteitä työstää.