Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Myllärin hammas

Mennäkesänä uutisoitiin, miten eräät maailmanlaajuiset verkkokaupat ja muotitavaratalot hankkiutuvat eroon palautustuotteista ja myymättä jääneistä merkkivaatteista. Kodinkoneet ja muut tekniset vempaimet romutetaan. Ilmeisesti niiden toimivuuden tarkistaminen ja uudelleen myyntikuntoon pakkaaminen olisi liian työlästä. Myymättä jääneet vaatteet poltetaan. Niitä ei voi laittaa alennukseen eikä lahjoittaa kierrätykseen, ettei niitä päästäisi kopioimaan eivätkä ne päätyisi vääränlaisten ihmisten käyttöön. Olisihan se nyt hirmuista, jos rahvaskin ostelisi niitä kirppareilta tai alennuskoreista ja alkaisi kepsutella designkuteissa kuin parempikin väki. Näiden argumenttien edessä olen sanaton, mutta jäin miettimään, mihin mahtavat päätyä ne kotoisten kauppojemme tuote-erät, joiden takaisinvetoilmoituksia näkee lehdissä harva se päivä? Useimmiten kysymys on elintarvikkeesta ja syynä voi olla esimerkiksi se, että tuote sisältää pieniä määriä jotakin, jota tuoteselosteessa ei ole erikseen mainittu. Vaaralliset lelut ja muut sellaiset ovat asia erikseen, mutta useimpien elintarvikkeiden kohdalla huomioplakaatti hyllyn reunassa riittäisi. Ammoin sitten isäni sai leipää haukatessaan suuhunsa ihmisen hampaan. Se ei ollut irronnut isän omasta purukalustosta eikä kukaan ollut pudottanut hammasta taikinaan. Leipä oli kotona leivottu, mutta jauhot ostettu, joten hampaan täytyi olla peräisin kaupan jauhopussista. Isä pisti löydöksen lautasensa viereen ja totesi tyynesti, että se on vissiin myllärin hammas. Eikä siitä sen enempää. Tänä päivänä myllärin hampaalla pääsisi lööppeihin, ja kyseinen jauhoerä vedettäisiin kiireesti kaupoista. Mistä sitä tietää, vaikka mylläriltä olisi pudonnut toinenkin hammas. Muistanpa varhaislapsuudestani senkin, miten äiti valkkasi riisiryynien seasta hiiren papanoita. Riisi oli irtotavaraa ja kauppojen varastot vilisivät hiiriä. Missä hiiriä, siellä papanoita. Ei niistä kikkareista kukaan pitänyt, mutta ei siitä uutiseksi ollut. Eikä muutaman mustan jyvän takia arvokasta ruokatavaraa hukkaan heitetty. Se vanhan ajan joustava ja mutkaton maalaisjärki nykymaailmasta nimenomaan on hukassa. Kaikkea muuta on liikaakin. "Ei muutaman mustan jyvän takia arvokasta ruokaa hukkaan heitetty."