Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Piltzun ploki: Paljon kysymyksiä politiikasta

En ole vieläkään eksynyt politiikan kiemuroihin ja saloihin. Olen onnistunut välttämään kolmasti kunnallisvaaliehdokkuuden. Ehkä siksi, että olen niin sinisilmäinen ja yksioikoinen. Lukeudun siihen suureen ihmisjoukkoon, jota politiikan tekeminen itsessään ei kiinnosta hilavitkuttimen vertaa, mutta siinä tehdyt päätökset kiinnostavat. Esimerkiksi kuntapolitiikassa Itseäni koskevat päätökset kiinnostavat valmisteluvaiheessa, mutta siinä vaiheessa niihin en pysty vaikuttamaan. Kun se politiikka on mennyt sellaiseksi, että mukavista ja itselleen tärkeistä asioista tiedotetaan mielellään. Kielteiset asiat ja niiden taustat jäävät median kaiveltaviksi kuntalaisille. Se, mitä taustalla on tehty ennen päätöstä, jää piiloon. Avoin tiedottaminen raottaa salaperäisyydenverhoa ja lisäisi uskottavuutta. Kun asioita peitellään, herää ensimmäisenä mieleen miksi, ja mitä muuta on peitelty jo aikaisemmin. Ymmärtämättömyyttäni lisäävät valtakunnan tasolla pääministeritason poliitikon rooli ihmistikkatauluna shortsit jalassa, kansanedustajien sopeutumiseläke, kulukorvauksen nostaminen kakkosasunnosta tai puoluejohtajan performanssi homobaarissa ilman paitaa. Vain tapauksia muutamia mainitakseni. Kun politiikan tekeminen on mielikuvien luomista, mitä mieltä olette tällaisista mielikuvista? Kunnallispolitiikassa mittasuhteet ovat pienemmät. Siinä politiikka tulee kuitenkin iholle. Kysyin kerran eräältä keuruulaiselta kuntapäättäjältä, mikä ajaa ihmisiä valtuustoon tekemään politiikkaa. Hän vastasi pilke silmäkulmassa puolitosissaan, että se on pätemisen tarve. Pätemisen tarve, vallanhimo vai halu asioiden parantamiseen? Kahta ensimmäistä halutaan politiikassa peitellä, mutta kolmatta tuodaan esille. Ottamatta sen enempää kantaa torin sijaintiin, Kippavuoren kaavaehdotukseen, kaupungin velkamäärään tai laajakaistaan, syntyperäisenä keuruulaisena olen viime aikoina pitkään miettinyt, mihin täällä pitäisi rahat kohdentaa, jotta ihmiset olisivat asian takana? Keuruulaiset muiden suomalaisten tapaan asettuvat poikkiteloin, kun uutta suunnitellaan. Muutosvastarinta on ehtymätöntä. Ensimmäisenä muutoksiin suhtaudutaan kielteisesti ja sitten epäillen. Sen jälkeen tulee hiljainen hyväksyminen ja lopulta "minähän esitin tätä jo aikoinaan" -puoltolause. Ei voi olla välttymättä ajatukselta, jossa Keuruulle ei haluta mitään uutta. Mennään tässä nyt ihan tällä lailla vain eteenpäin niin kuin ennenkin. Se ajattelutapa johtaa taantuneisuuteen, jossa yhteiskunta ympärillä muuttuu ja kehittyy, mutta se pieni oman elämän keskiö säilyy samanlaisena vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ainakin urheilussa olen oppinut sen, että tyytyväisyys olemassa olevaan on jo taantumuksellisuutta. Pitääkö politiikan tekemisen muuttua ja mihin suuntaan? Olen sitä mieltä, että vaikka päätöksentekijät vaihtuvat, politiikan tekeminen ei. Ennen vanhaan oli olemassa jotain ismejä, joiden puolesta taisteltiin. Tänä päivänä taistellaan lopulta rahasta. Ehkäpä pysyn eksyksissä politiikasta jatkossakin. Luottamuksen kun voi menettää vain kerran.