Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Elokuun luontopäiväkirja – merikotkan käyntikortti Kaukasen rannassa

Lämmin kesä ja elokuu päättyivät leutoon ja tyyneen aamuun. Sää oli pilvinen ja yöllä oli satanut. Aamurusko kajasti pohjoisesta pilvien raosta, kun lähdin kohti Keurusselän eteläpään Kaukasen rantaan. Matkalla näkyi vain vähän sumuhattaroita. Yksi sumulautta näkyi Montosmäestä Valkealahden kylän yllä. Saavuttuani rantaan Keurusselän vesi oli laskenut niin alas, että paljastunutta rantakivikkoa oli helppo kävellä. Heti alussa koin yllätyksen, kun harvinainen pikkusieppo lauloi kesäisellä pesimäreviirillään. Laulu ei ollut yhtä innokasta kuin keväällä, mutta kumminkin täysin säkein ja moneen kertaan. Vesi oli paljastanut useita teräväsärmäisiä pirstekartiokiviä. Näistä meteoriitin särkemistä kauniskuvioisista kivistä on valittu Keuruun kuntakivi. Yksi iso pirstekartiokivilohkare tuotiin kaupungintalon eteen, jossa siihen voi tutustua. Jatkoin kivistä ja välillä kallioistakin rantaa. Järvi oli lähes tyyni, lintuja ei ollut muutamaa västäräkkiä lukuun ottamatta. Lintujen puuttuessa katselin kukkia. Nuottaruoho ja rantakukka sekä matala ojaleinikki kukkivat. Hauentumpit syöksähtelivät minua karkuun matalasta rantavedestä. Kilometri kivikkoa patikoituani vastaan tuli syvempi ranta. Samalla tuuli virisi saaden rantalepikon rapisemaan vesipisaroitten putoillessa alemmaksi. Viimeisillä kivillä huomasin ison höyhenen, jonka tunnistin merikotkalta pudonneeksi. Olikohan varis vetänyt kotkaa pyrstöstä, kuten varikset tapaavat tehdä? Palailin metsän kautta autolle hirvikärpäsiä niskastani nyppien. Jatkoin retkeäni Valkeeniemen Harmaaniemeen, jossa kalatiirapoikue lenteli ja isokoskelot lepäilivät vesikivillä. Paluumatkalla Heinäsessä varpushaukka lensi pellolta talon aitan katolle. Kolhontiellä näin mytyn, jonka otin kyytiini. Viirupöllö siinä oli joutunut auton töytäisemäksi kohtalokkain seurauksin. Pöllöllä ei ollut rengasta jalasta, joten linnun kotiosoitetta ei voi tietää. Valkealahdessa toinen varpushaukka ajoi vauhdikkaasti syöksyillen pikkulintua takaa pellon yllä. Saalis pääsi kuitenkin pakoon, haukan hyvästä yrityksestä huolimatta. Retken päätteeksi sain vielä kotipihasta seurata kuikkaparin rauhallista sukeltelua Kylmälahdessa, jossa kuikat eivät kovin usein käy.