Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Olo oli kuin karkkitehtaassa – viides romaani toi Riikka Pulkkisen ensivierailulle kirjapainoon

Riikka Pulkkinen käväisi Otavan Kirjapainossa Keuruulla tutustumassa uuden teoksensa valmistukseen. Hänen viides romaaninsa Lasten planeetta julkaistaan ja toimitetaan kirjakauppoihin alkavalla viikolla. Vierailu kirjapainossa teki kirjailijaan suuren vaikutuksen. Kun koneet jyskyttivät oman kirjan sivuarkkeja kansien väliin ja hihnoilla virtasi kansipapereita myöten valmiita teoksia lastauslavoille ympäri maan kuljetettavaksi, kirjailija kertoo kokeneensa monenlaisia tunteita. –Olin tosi innostunut jo pelkästä mahdollisuudesta päästä näkemään kirjan valmistumista. En ole koskaan ennen käynyt kirjapainossa, en edes missään muussa tehtaassakaan kuin pienenä karkkitehtaassa. –Silloin olin ihan fiiliksissä, ja niin olin nytkin. Sata, tuhat kertaa enemmän vain! Jo ensimmäinen kirjan kansilehtien pino painosalin ovensuussa pysäyttää kirjailijan. Ilme kasvoilla muuttuu odottavasta ihastuneeksi, käsi kaivaa laukusta kännykän, kamera raksahtaa ja hetken näpyttelyn jälkeen puhelin sujahtaa takaisin talteen. –Ystäväni kirjan uusi painos. Oli ihan pakko lähettää hänelle kuva! Kohta puhelin on taas kädessä. Pino Herra Hakkarainen -kirjoja tallentuu kuvana lapselle kotona näytettäväksi. Sitten tullaan paikkaan, johon oltiin menossa. Kahden korkean kirjapinon luo. Kirjailija laskee kätensä pinon päälle, pitää hetken siinä ja ottaa vasta sitten kirjan käsiinsä. Avaa kannen, katselee ja selailee. Kasvot paljastavat, että hetki menee tunteisiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen –Liikutuin. Olin aivan superliikuttunut, kun avasin kirjan ja luin sen omistuskirjoituksen, Riikka Pulkkinen myöntää. –En ole ennen omistanut kirjojani kenellekään, tämän omistin. Omalle ja olleille perheille. Kierros jatkuu. Kirjapainon toimitusjohtaja Marko Silventoinen johdattaa kirjailijaa seurueineen koneelta koneelle ja kertoo, kuinka kirja vaihe vaiheelta valmistuu. Riikka Pulkkinen kuuntelee tarkkaan, kyselee  – ja kuvaa. Puhelimen muistiin tallentuu kuvia ja videoita pitkin matkaa. –Instagramiin niitä ehkä laitan sitten myöhemmin ajan kanssa. Sitä käytän, muita some-kanavia en niinkään. Kun kierros on ohi, on hetki aikaa miettiä, mitä tuli nähtyä ja miltä se tuntui. –Kokemus oli hämmästyttävä, ihmetyttävä, ihastuttava. Kun kirjoittaminen on yksinäistä ja abstraktia, oli hämmästyttävää nähdä, kuinka konkreettista ja teollista tämä puoli kirjan valmistumista on. Juttu jatkuu kuvan jälkeen –Samalla, kun katseli noita miehiä ja naisia, jotka tyynesti tekivät kirjani parissa omaa jokapäiväistä työtään, tuli aivan outoja tuntemuksia, synnytyssali- ja krematoriofiiliksiä. –Tässä vaiheessahan kirja on jo mennyt minulta pois, ikään kuin kuollut minulle. Oli hyvä nähdä se täällä hyvässä saattohoidossa. Kuolema on tavallaan myös yksi kirjauutuuden teemoista. Lasten planeetassa erotaan perheestä ja kuvataan eroa joulusta jouluun. –Käydään läpi pelkoa kodissa, pelon alkuperää ja historiaa, johon pääsee käsiksi vasta kesän tullen. –Teemoja ovat rakkaus, hulluus ja maailmanloppu. Tai rakkautta enemmänkin kyse on nyt ehkä sisaruudesta ja ystävyydestä. –Osansa tarinassa on myös planeettaa avaruudesta tarkastelevalla ponilla, jonka huomiot liittyvät ekologisiin huoliin, Riikka Pulkkinen paljastaa. Lasten planeetan torstaina Keuruulla valmistunut ensipainos on suuri, 20 000 kappaletta.