Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vesitilanne elokuun lopussa 2018: Pohjavedet sekä jokien ja järvien vedenkorkeudet erittäin alhaalla etenkin maan länsi- ja keskiosassa

Pohjavedet ovat rannikon sekä maan etelä- ja keskiosan pienissä pohjavesimuodostumissa laskeneet monin paikoin 10-60 senttimetriä ajankohdan keskiarvoja alemmaksi ja paikoin on mitattu ajankohdan alimpia korkeuksia. Vielä ei ole alitettu edellisen merkittävän kuivuusjakson eli vuosien 2002-2003 tasoja. Kuivan hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta vasta syksyn sateet ratkaisevat, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Pinnankorkeudet jatkavat laskuaan yleensä syys-lokakuun vaihteeseen asti, mutta haihdunta ja kasvien vedenkäyttö vähenee syksyn edetessä. –Etenkin maan lounaisosissa pohjavedet saattavat laskea alle vuoden 2003 ennätyslukemien, jos vähäsateinen kausi jatkuu. Erityisen tärkeää olisi saada pohjavesivarastoihin täydennystä ennen pysyvän talven tuloa, huomauttaa hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta. Järvien vedenkorkeudet laskevat Järvien vedenkorkeudet ovat keskimääräistä matalammalla erityisesti maan länsi- ja keskiosassa, paikoin jopa poikkeuksellisen alhaalla. Järvien vedenpintojen lasku jatkuu syyskuussa. Maankosteuden vaje on suuri lukuun ottamatta muutamia alueita Lapissa, joten sadetta tarvittaisiin runsaasti, jotta järvien pinnat kääntyisivät nousuun. Ainakaan syyskuun ensimmäiselle viikolle ei ole ennustettu suuria sademääriä. Säännösteltyjen järvien laskua on hillitty koko kesän ajan maltillisilla juoksutuksilla, ja juoksutukset jatkuvat edelleen pieninä. –Jokien virtaamat ovat koko maassa pieniä ja todennäköisesti myös pysyvät pieninä, sillä mahdolliset sateet imeytyvät tehokkaasti kuivaan maahan, arvioi hydrologi Tiia Vento Suomen ympäristökeskuksesta. Vesitilanne elokuussa 2018 Elokuun sademäärissä oli suurta alueellista vaihtelua. Suurimmassa osassa maata satoi 40-100 mm eli keskimääräisen molemmin puolin. Elokuun loppuessa järvien ja jokien vedenkorkeudet ovat Lappia lukuun ottamatta pääosin ajankohdan tavanomaisten lukemien alapuolella. Erityisesti Keski-Suomessa järvien vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu on ollut jo paikoin ennätyksellisen suurta, kun kevään harvinaisen korkeat vedenkorkeudet ovat vaihtuneet kuivan kesän yhtämittaisen laskun myötä elokuun loppuun mennessä jo harvinaisen alhaisiin lukemiin. Suuret järvet ovat kuivan ja kuuman kesän myötä tavanomaista alempana. Keskivirtaamat olivat keskimääräistä pienempiä ja esimerkiksi Kokemäenjoella vain reilu kolmannes elokuun tavanomaiseen verrattuna. Pohjavedet jopa ennätyksellisen alhaalla Pohjavedet ovat pienissä pohjavesimuodostumissa rannikolla sekä maan etelä- ja keskiosissa laskeneet monin paikoin 10-60 senttimetriä ajankohdan keskiarvoja alemmaksi ja paikoin on mitattu ajankohdan alimpia pohjavedenkorkeuksia. Keskisuurissa ja suurissa muodostumissa pinnat ovat lähellä keskimääräistä tai 5-15 senttimetriä keskiarvojen yläpuolella. Verrattuna edelliseen merkittävään kuivuusjaksoon, joka vaikutti yhdyskunnan vedenhankintaan vuosina 2002-2003, pinnat ovat vielä 5-25 senttimetriä korkeammalla. Pintavedetkin yhä lämpimiä Elokuun alussa järvivesien lämpötilat olivat yleisesti useita asteita ajankohdan keskiarvoa korkeampia, mutta kääntyivät elokuun ensimmäisenä viikonloppuna laskuun. Vedet jäähtyivät ajankohdalle tyypilliseen tapaan elokuun puoliväliin saakka, mutta tämän jälkeen ajankohtaan nähden lämmin sää on pitänyt myös veden lämpötilat tavanomaista korkeampina. Elokuun päättyessä veden lämpötilat olivat maan etelä- ja keskiosassa pääosin 16-18 astetta. Lukemat ovat yleisesti 0-3 astetta ajankohdan keskiarvoa korkeampia.