Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kantarellit ovat olleet hakusassa – Koivun seuralainen sammalikossa

Vahverot ovat arvostetuimpia ruokasieniämme. Varhaisimpana vahverona maasta nousee keltavahvero eli kantarelli – joinakin vuosina jo kesäkuussa. Tänä vuonna kantarelleja on jouduttu pitkän hellejakson vuoksi odottamaan aina elokuulle asti. Kantarellin lähisukulaiset mustatorvisieni, suppilovahvero ja kosteikkovahvero nousevat esiin myöhemmin syksyllä. Ne esittelemme omassa artikkelissaan myöhemmin, kun niitä alkaa nousta. Satokausi voi vahveroilla jatkua jopa marraskuulle, aina lumen tuloon asti. Metsässä kulkijan on helppo tunnistaa ja löytää kantarelli, sillä se on väriltään kirkkaan keltaoranssi. Sen lakin alapinnassa on helttojen sijaan poimuja. Kantarellin lakin halkaisija on 2–13 cm ja sen jalan korkeus 3–10 cm. Sen näköislajilla valevahverolla taas on tiheät ja kapeat oranssit heltat, jotka haaroittuvat. Valevahveron jalka on kantarellin jalkaa ohuempi, sen lakki on yleensä oranssi ja tummempi mutta haaleampi kuin kantarellin ja siltä puuttuu kantarellin voimakas, herkullisen omenainen ominaistuoksu. Kantarelli kasvaa aina koivun seuralaisena, mutta sitä voi toki löytää myös havumetsistä, joissa kasvaa jonkin verran koivuja. Näin kuivana kesänä kantarelleja on löytynyt parhaiten sammalikosta. Kantarelli on yksi parhaita ruokasieniämme. Se ei vaadi esikäsittelyä – vain paistinpannun ja suolaa. Kastikkeisiin ja keittoihin erinomaisesti sopivat vahverot halkaistaan ja paistetaan kuumalla pannulla, kunnes niiden sisältämä neste on kaikki haihtunut. Paistamisen jälkeen ne ovat valmiita käytettäväksi eri ruokiin. Kantarellit on voi säilöä pakkaseen vaikkapa paistettuna sipulin kera, mikäli kaikkia ei jaksa syödä tuoreeltaan. Myös kuivaamalla säilöminen onnistuu hyvin. Kantarelli on kuitenkin kuivattava rapisevan kuivaksi – jos se jää ”nahkamaiseksi” se ei säily yhtä hyvin ja on ruuaksi valmistettuna sitkeää. Kantarelli on kauppasienenä yksi tärkeimmistä Suomessa. Se kasvaa yleisenä Keski- ja Etelä-Suomessa ja harvinaisena aina metsä-Lapissa asti. Kirjoittajat ovat tietokirjailijoita ja luonnontuoteneuvojia.