Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Ensin tehtiin lapiohommia – elokuvakamerat pyörivät jälleen Haapamäellä

Marian paratiisi -elokuvan kuvaukset Haapamäellä alkoivat perjantaina aamukahdeksalta puvustamisella ja lapiohommilla. Asemasilta piti saattaa 1920-luvun kuosiin. Hiekka putosi lapiosta kiltisti, mutta tuulisen päivän jälkeen sitä löytyi joka taskusta. Oltiin Gamla Karlebyn asemalla. Hurmossaarnaaja Maria Åkerblomin temppuihin kyllästyneet kaupunkilaiset seisoivat kujana hiekalla nyrkkiä puimassa. Kun näyttelijät Pihla Viitala ja Tommi Korpela , Maria Åkerblom ja Eino Vartiovaara astelivat kujaa pitkin junaan, siinä ei Ansaa ja Taunoa tarvittu; glamouria riitti. Hiekka lensi, mutta niin lensivät hatutkin. Elokuva-avustajat puettiin pääpuvustaja Eugen Tambergin valvovain silmäin alla. –Jestas, mikä peruukki, Irma Vehmaskoski äimisteli, kampaaja kun on. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hatut aiheuttivat nekin hämmennystä. Ritva Airaksinen piti päähineensä esikuvana punkkia. Liisa Puurulan hattu taas uhkasi lentää tiehensä, ja moni uskoi kantavansa kiireellään linnunpesää. 1920-luvulla pidettiin hattuja ja villakankaisia takkeja, joita avustajat sitten hellepäivänä urhoollisesti kantoivat. Komeettafilmin väki tuli Haapamäelle Viron Olustverestä, jossa Marian paratiisin kuvaukset pääosin tehtiin. Myös elokuvan tekniikka, puvustus ja maskeeraus sujuivat lähes kokonaan virolaisin voimin. Kuvauksiin osallistui viisikymmentä keuruulaista ja parikymmentä tamperelaista avustajaa. Avustajien pitkä työpäivä Elokuvan ohjaaja Zaida Bergroth katseli kuvakulmia ja määritteli ottojen mittoja. Ohjaajan apulaiset Kaisla Viitala ja Aino Niemi opastivat avustajat ottoihin. –Hiljaisuus, kamera, olkaa hyvät! Loistavaa, olette hyviä! ohjaaja kiitteli. –Luulin, että harjoitusottoja pitää tehdä paljon. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ja uudestaan ja uudestaan, kymmenen kertaa ainakin. Joka kerta kaupunkilaisia esittävä avustajajoukko haukkui lahkolaiset pahanpäiväisesti. Lähtijöihin kuuluivat myös elokuvan päänäyttelijät Elina Knihtilä ja Satu Tuuli Karhu . Haapamäellä tallennettu materiaali kuvaa ensi vuonna valmistuvan filmin alkua. Muutama minuutti valkokankaalla vaati osalta avustajajoukkoa neljätoistatuntisen työpäivän. –Katson elokuvaa tämän jälkeen toisin silmin. Yksi lyhyt kohtaus vaatii todella paljon työtä, kotikulmiltaan asemalle tulleet Kaarina ja Seppo Koski tuumivat. –Minä olen konduktööri. En voi laittaa junaa matkaan. Haapamäkeläiset tietävä, Aulis Aalto opasti filmiryhmää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Miilunpohjan viisihenkinen avustajaryhmä menetti yhden jäsenensä lahkolle. –Kun mummi on tuolla junassa. Hertta ja Kerttu Hussa harmittelivat. Yhdeksän- ja kuusivuotiaat neidit jaksoivat urheasti kuuman päivän päätökseen asti. –Voisihan sitä harkita, näyttelijäksi alkamista! Pihlan valkoinen turkis ja kultakimaltavat kengät olivat tehneet vaikutuksen. –Onhan tämä vähän kovaa, kun pitää käskeä ihmisiä helvettiin. Mutta kaikki elokuvataiteen hyväksi!, Tampereelta Haapamäelle tullut papiksi aikova Topi Pikkarainen mietti. Sitä samaa mieltä olivat nekin avustajat, jotka vielä iltayhdeksältä veisailivat Marian kanssa virsiä Haapamäen ja Keuruun välisellä rataosuudella.