Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Nuori urheilija, mihin sinut on koulutettu?

Jo pienten lasten olemuksesta voi huomata, että kädet ovat valmiita heilumaan, jalat juoksemaan aina ja lähes joka hetki. Kun he kasvavat, on paikkoja liikkumista varten. On urheilukenttiä, voimistelusaleja, latuja, jäähalleja. Harva pysyy poissa niistä. Harva välttyy joutumasta urheiluseuran pariin. Siitä, että toiminta kantaa, on osoituksena voimakas työ, jota seurat tekevät nuorten parissa ja samalla heidän hyväkseen. Tätä jatkuu jonkin aikaa. Nuoret ovat tyytyväisiä urheiluun ja urheilu heihin. Mutta sitten tapahtuu muutoksia. Jos nuorella urheilijalla ei tapahdukaan jostain syystä kehitystä, voi alkaa irtautuminen. On tietoisesti haettu menestystä, loistavia tuloksia liian aikaisin. Urheiluun kuuluvat samat asiat ja tunteet kuin elämäänkin: vastoinkäymiset ja epäonnistumiset yhtä hyvin kuin maine ja menestys. Sir Winston Churchill on sanonut osuvasti, että menestyksen erottaa epäonnistumisesta vain ”kyky kulkea tappioista tappioihin menettämättä innostustaan”. Voitto on urheilun päämäärä, mutta se ei ole urheilun tärkein asia. Joskus menneisyydessä urheilleena voi paljastaa salaisuuden: voittaminen ei oikeastaan muuta mitään. Se ei tee ihmisestä parempaa eikä huonompaa. Tällaisen havainnon saa luultavasti vain voittamalla. Ohjaus on nuorten urheilijoiden parissa toimittaessa kaiken a ja o. Kun eräs suomalainen valmentaja sai kutsun Saksaan, hän opetteli ensimmäiseksi sanan bescheiden , joka tarkoittaa nöyrää, mutta ei vaatimatonta. Ihmisen ei valmentajanakaan pidä luulla itsestään liikoja. HoNSun, jyväskyläläisen maineikkaan seuran, samoin kuin NMKY:n tunnus oli kärjellään oleva kolmio. Se kuvaa fyysisyyden, hengen ja mielen yhteyttä. Ruumiin ja mielen kehittäminen on vaikeaa ilman kolmatta kulmaa henkisyyttä ja omasta egosta luopumista. Jos ihmistä ohjaa vain hänen omaan itseensä liittyvät arvot, menestys, maine ja raha, on peli nuorten parissa menetetty. Olisikohan sittenkin niin, että valmistettaisiin valmennettavia ja ohjattavia elämän viljelyyn ja elämisen iloon. Vain nopeilla kintuilla ei tulla toimeen. Kaikkea ei pääse pakoon, ei esimerkiksi pahoja päiviä. Tarvitaan muutakin.