Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mielipide: Risto Sulkavan ideologiaa

Surkkarissa oli Risto Sulkavan kirjoitus metsätalouden ideologiasta. Kirjoitus oli hyvä herättämään ajatuksia. Ehkä hänellä oli tarkoituskin sohaista vallitsevia käytäntöjä. Riston ideologia, vihreä linja metsätalouden asioissa perustuu osittain haavemaailmaan, millä asiasta tietämättömiä harhautetaan. Oli siinä asiaakin. Esimerkiksi rehevillä mailla yläharvennus on joillakin kohteilla puolusteltavissa ja kyllä ne turvemaat vaativat hellän käsittelyn. On myös hyvä asia, että metsänomistajien on mahdollisuus hoitaa metsiään oman arvomaailmansa mukaisella tavalla. Tähän vapautuneeseen ilmapiiriin haluan tuoda muutaman tosiasian. Avohakkuista kuuluisimmat ovat ns. Osaran aukot, jotka hakattiin 1950-luvulla Lapissa. Niitä tehtiin, koska Lapissa oli paljon työttömyyttä, kuusikot olivat ikivanhoja tyvestä lahoja näreiköitä ja teollisuus tarvitsi puuta. Vanhojen kuusikoiden avohakkuilla hoidettiin monta asiaa ja ei siinä valtiokaan köyhtynyt. Nyt Osaran aukoissa on 60-70 -vuotiaat hyvin kasvavat männiköt, jotka sitovat hiiltä paremmin kuin ne kuusikot ja ovat hyvää raaka-ainetta kuituteollisuudelle. Vai on korjuu halvempaa harvennuksilla kuin aukoilla? Kannattaisi vihjaista mistä sellaisia tekijöitä löytyy. Usein näissä vihreissä aatteissa halutaan miesten ja hevosten tai pikku mönkijöiden tulevan puunkorjuuseen vahvemmin mukaan. Siitä vaan, jos haluavat tehdä raskasta metsätyötä kilpailukykyisesti. Itse olen ollut pöllintekijänä ja ajanut hevosella puita. Tiedän miten raskasta se työ on. Olen aina iloinnut siitä, kun hydrauliikka ja ”kuuspyttyiset” ovat tulleet korvaamaan ”ykspyttyisellä” tehtävää lihastyötä. Toisaalta onhan tukkien punnerrus arvokkaampaa kansantaloudelle, kuin rautojen nostelu kuntosaleilla. Siitä vaan tukin tekoon! Metsät ovat yksityisille omistajille tulonlähde. Luulen, että suurin osa haluaa saada siitä mahdollisimman hyvän tulon. Kantoraha, eli hinta puista, on jäännösraha. Mitä pienemmät korjuukulut, sitä suurempi jäännösraha. Metsiä ei ole pakko hakata, sekin on luvallista. Jos me hakkaisimme vain tukkikokoisia puita, pitäisi selluteollisuutta ajaa alas. Mistä 10 vuoden kuluttua tehdään puukuitupohjaiset kankaat? Olen uskonut tiedemiehiä siinä, että puuvilla on suuri ympäristökuormittaja, joka vie elintarviketuotannolta maata ja vettä. On veikattu, että puukuitupohjaiset kankaat ovat se ”uusi Nokia” ja siinä on Suomelle sauma kansainvälisessä työnjaossa. Näille valtapuiden keräilyille tosin antaa tukea tukkipuun kolminkertainen hinta kuitupuuhun nähden. Kuituteollisuuden pitäisi välittömästi korjata asia nostamalla arvokkaan kuidun kantohinta sille tasolle, mille se kuuluu. Unohtaa ei myöskään voi sellutehtaiden työllistämisvaikutuksia tehtailla ja maakunnissa. Marjoista vielä sen verran, että vatut löytyvät avohakkuualoilta risukasojen vierestä, mustikat aukon reunasta, puolukoita molemmista paikoista. En ole koskaan löytänyt metsämarjoja vanhoista tiheistä metsistä. Risto, sinä tiedät metsäneläimistä ja kasveista ylivertaisesti ja osaat esiintyä loistavasti, mutta ohjeesi puunkorjuuasioista tuo mieleen suutarin, joka ei pysynyt lestissään. Surkkarin väkeä täytyy onnitella, lehtenne herättää mielipiteitä. Pekka Isomäki Eläkkeellä oleva metsäammattimies