Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Eikö kala nappaa? Näillä konsteilla onnistut

Kesäongintaan liittyy paljon vanhan kansan uskomuksia, joista joissakin on vinha perä, toisissa taas ei. Pitkän linjan kalastusharrastajan Esko Huusko n mukaan esimerkiksi säällä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan merkitystä siinä, nappaako kala vai ei. –Jos ei nyt kovalla rankkasateella mene onkimaan, niin muuten säällä ei ole vaikutusta, Huusko sanoo. Eniten kalaonnessa on kyse paikan valinnasta ja kalan houkuttelusta. Houkuttelussa kannattaa esimerkiksi nykiä ja vetää kohoa eri suuntiin. Kala aistii liikkeen kylkiviivallaan. Suurin haaste on tietää, mistä parven löytää. Paras tapa on kokeilla, etsiä ja löytää. Kokemus auttaa etsinnässä, mutta täydellisesti ei voi ikinä tietää. Muutamia paikkoja kannattaa kokeilla. Ensinnäkin, Huusko neuvoo aloittamaan pohjasta. Tämä tarkoittaa sitä, että koho tulee asettaa sellaiselle etäisyydelle koukusta, että koukku on lähellä oletettua pohjaa. –Jos ei siellä syö, niin sitten kannattaa laskea kohoa ja edetä pintaan päin. Onkimista laiturilta kannattaa välttää, jos rantavedessä on juuri polskittu. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin kalat saapuvat tällaiselle paikalle takaisin. Muutenkin Huusko ohjeistaa vaihtamaan kalapaikkaa herkästi. Jos kala ei jollakin paikalla syö, sen huomaa nopeasti. Laiturilta ongittaessa kannattaa kokeilla esimerkiksi varjoisia kohtia. Muita otollisia paikkoja ovat virtapaikat ja pyörteet, joihin kalojen luonnonravinto kerääntyy. Suotuisia kala-apajia ovat myös ruohikon viereiset paikat ja vesistöjen painanteet. Osa kesäonkijoista kalastaa toukilla ja taikinallakin, mutta Huusko luottaa matoihin. Tosin niitäkin on monenlaisia; savimaassa möyrineitä vaaleita ja paksuja savimatoja, tummia ja solakoita kompostimatoja sekä kasvatettuja ja ulkomailta tuotuja matoja. –Myös kalansilmään ja maissinjyvään kala voi hyvinkin napata. Mikään syötti ei ole kuitenkaan takuuvarma. Tietyt madot maittavat tietyille kalalajeille. Lisäksi eri vesistöissä toinen mato voi toimia tehokkaammin kuin toinen. –Määrätyn hajuinen mato ei välttämättä käy ollenkaan, esimerkiksi metsäjärvillä. Virheellinen käsitys onginnasta on, että isolla madolla tulisi isoja kaloja ja pienellä pieniä. – Se on sattumankauppaa. Joskus voi olla niinkin, ettei iso kala huoli muuta kuin pienen madon. Toisinaan käy niin, että alkujaan pitkäkin mato hupenee onginnan edetessä ja koukkuun jää lopuksi vain pienenpieni syötti. Kannattaako sillä enää onkia? –Ei oikeastaan. Toisaalta, jos kala nappaa, se jää heti koukkuun. Vanha kansa tuntee myös tavan syöttiin sylkemisestä. Kalastaja-Eemelin valssissakin syöttiin sylkäistään. Huusko ei itse sylkäise, mutta tietää kokemuksesta, ettei sylkeminen pelkkää taikauskoakaan ole. Sylki voi lisätä syöttiin kaloja houkuttelevan hajun. –Tuttuni söi sisupastilleja ja sylkäisi sitten. Hän toi melkein joka ilta hauen kotiin – mato-ongella. Toki ongessa oli vahva siima, Huusko muistelee. –On totta, että jotain hajustetta, esimerkiksi anista, voi lisätä syöttiin. Jännittävin hetki kalastuksessa on, kun koho alkaa liikkua ja kala syödä. Kalan nappaamisessa maltti on kuitenkin valttia. Heti kohon upottua ensimmäisen kerran onkea ei kannata nypätä, sillä kalat syövät matoa eri tavalla. Yleisohje on, että odota ja vedä sitten – rauhallisesti. Kalaonnea ei kannata toivottaa. Se vie loputkin kalat vedestä. Käytä kapeaa kohoa, jos mahdollista. Iso koho synnyttää painetta pinnan alle mennessään ja kala tuntee syötin olevan jossain kiinni. Sijoita siimassa oleva paino niin, ettei se ole kovin lähellä koukkua. Ota mukaan haavi, jolla voit helpottaa kalan nostamista rannalle tai veneeseen. Kala syö parhaiten aamuvarhaisella, noin kello 5-9 välillä, ja iltapäivällä kello 15 eteenpäin. Onkikalastukseen et tarvitse kalastuslupaa. Jos aiot käyttää kalan ruokakalana, laita se heti kylmään. Päästä sitten veret pois tekemällä veitsellä pieni viilto kalan kurkkuun. Suolista kala mahdollisimman pian.