Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Luontopäiväkirja: Aarnimetsän lintuja ja eläimiä tapaamassa

Kesäkuun viimeinen aamuyö oli värikäs, kun taivaanrannan alapuolella oleva aurinko värjäsi pohjoisen yläpilvet alapuoleltaan kullanpunaisiksi. Luoteinen tuulenvire ajoi pian pilvet sivuun ja aamuruskotus katosi. Aamukolmelta lämpötila oli vain kahdeksassa asteessa, joka tuntui viileältä näin keskikesällä. Tänä kesänä lämpötila onkin vaihdellut poikkeuksellisen nopeasti helteen ja alle kymmenen lämpöasteen välillä. Sateet ovat olleet niin vähäisiä, että Keurusselän pinta on laskenut noin 80 senttiä toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Se on kuutioissa melkoinen määrä, kun kuitenkin joet ovat tuoneet järveen uutta vettä. Lehtokerttu lauloi pihassamme, kun lähdin kaverini kyydissä kohti uusia seikkailuja kohti Pihlajaveden pohjoisia erämaita. Ensimmäinen kohteemme oli Iso Innonjärvi, jolla en ole aikaisemmin käynyt. Järven vettä padonnut majavien pato oli purettu, joten järven vesipinta-ala on pudonnut puoleen ja laajat rantaniityt ovat paljastuneet. Vilkas lintukevät on jo ohi ja paikalla oli hiljaisempaa kuin keväällä. Joutsen ja kurki sekä sorsapoikuet nähtiin. Muutama liro, kuovi ja täyhtöhyyppä, sekä kalalokkeja. Jatkoimme pääkohteeseemme Vihtamonpuron luonnonsuojelualueelle. Alue on kosteapohjaista sakeaa kuusikkoa. Juurakkoon kaatuneita kuusia ja keloja oli runsaasti. Tarkastimme aluksi hiirihaukan komean pesän, jossa oli ainakin yksi poikanen. Emo naukui taivaalla. Vajaan kilometrin päässä kaverini huomasi näädän, joka kipaisi pesäkolostaan kelon latvaoksille. Oletimme eläimen olevan emon. Se jäi hetkeksi kuvaushollillekin. Näädän näkeminen näin hyvin on harvinaista herkkua luonnonystävällekin. Aika lähellä näädän pesää kuului tikanpoikien äänekästä kerjuuääntä. Pesä oli arvatenkin pohjantikan, vanhojen metsien asukkaan. Pesäkelo oli täynnä pohjantikan pesäkoloja. Tälle tikalle on luonteenomaista pesiä useita vuosia samassa puussa, mutta joka vuosi uudessa kovertamassaan kolossa. Paluumatkalla metsätiellä näimme keväiset karhun jäljet ja näimme kanahaukan. Kotimatkamme kulki vielä Pyörkkilän reilusti yli metrin vahvuisen kuusen kautta. Sammaliston sääksi näkyi seisovan pesässään metsän takana. Hautominen on jo vaihtunut poikasten huolehtimiseen. Voiko luonnonystävä toivoa juurikaan tätä hienompaa luontoaamun retkeä.