Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Hyttyskesä?

Mittumaari meni ja korvissa vinkui sekä iholla kutisi, vai vinkuiko? Tänä kesänä olen kuullut edellisiä enemmän puheita hyttysten runsaudesta. Kuulemma ennätyksellinen hyttyskesä. Ja silti varsin kuiva alkukesä; etelässä nurmikot kulottuvat, lännessä viljat kurpahtavat pelloille ja idässä heinäsato jää kuivuuden vuoksi puoleen... Hyttyset taas viihtyvät kosteassa. Jokin ei täsmää. Mutta toden totta; metsiä ja suolaitoja kolutessa on hyttysiä menneenä kevätkesänä tuntunut olevan ihan riittävästi. Mutta ei niitä nyt kyllä mitenkään ennätyksellisesti ole. Kaukana on vielä ennätys, kun yhdellä kämmenenlyönnillä reiden päälle likistyi hengettömäksi noin 80 hyttystä. Hyttysmäärä on siis ehkä pikemminkin normaali. Useampana edellisenä vuonna hyttysiä on ollut tavallista selvästi vähemmän. Ja miesmuisti on tunnetusti maksimissaan kolme vuotta. Hyttysistä on myös iloa. Hyönteiskato on Euroopanlaajuisesti johtanut lintukatoon, kun linnunpoikasille ei riitä ravintoa. Pääsyy lienee hyönteismyrkyissä, joita on kylvetty etenkin pelloille aivan liikaa. Neunikotinoidi-myrkyt on syystä nostettu tikunnokkaan, mutta sama vaikutus on kaikilla. Hyönteismyrkyn tarkoitus on tappaa hyönteiset ja kun niitä tarpeeksi laajalti levitetään, ei hyönteisiä enää riitä linnuille, lepakoille, kalanpoikasille jne. Eikä Suomi tässäkään ole mikään puhdas pulmunen; neonikotinoideja on meillä käytetty paitsi pelloilla, myös tukkimiehentäin torjuntaan männyntaimissa. Kun lintuemo ruokkii poikasiaan puolikuolleilla myrkky-hyönteisillä, ei ole ihme jos tavallisetkin linnut vähenevät. Pikkulinnuille ja lepakoille hyttysten runsaus on siis taivaan lahja. Ehkä kolmen umpisurkean kevätkesän jälkeen nyt myös kanalinnut onnistuvat kasvattamaan poikueensa. Ainakin pyypoikueita on tullut vastaan niin Keurusseudulla kuin muuallakin ihan mukavasti. Mutta useiden huonojen poikasvuosien putki on vienyt muut kanalintulajit niin vähiin, että ei ole montaa emoa, eikä siis voi syntyä montaa poikuettakaan. Mutta miten kuivuus ja hyttysten normaali määrä oikein mahtuvat samaan yhtälöön? Ilmeisesti taikasana on runsasluminen talvi, jonka jäljiltä pohjavedet näyttävät olevan varsin korkealla. Lukuisissa yleensä osan vuotta kuivillaan olevissa lammikoissa ja kausikosteikoissa vettä on yhä runsaasti. Ja seisova vesi sekä lämmin sää tarkoittavat hyttysentoukille nopeaa kehitystä. Saa nähdä kuinka pitkään hyttysiä riittää, mutta lintupoikueet niitä ainakin ehtivät nautiskella. Risto Sulkava Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija. "Pikkulinnuille ja lepakoille hyttysten runsaus on taivaan lahja."