Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Elämäni juhannukset

Jostain syystä juhannuksista ei ole jäänyt mieleeni yhtä kirkkaita muistikuvia kuin tiheätunnelmaisista jouluista. Ei edes lapsuuden juhannuksista, jotka tuntuvat vain hajoavan keskikesien avaraan ja valoisaan liitoon. Pyhiä edeltänyt armoton siivousruljanssi toki muistetaan. Talo käännettiin nurin ja sen sisälmykset rahdattiin pihakiville, nurmikolle ja pyykkinaruille tuulettumaan jynssäämisen ajaksi. Lapsityövoiman käyttöä ei kaihdettu eikä napinoita otettu kuuleviin korviin. Työ lähti aina reippaasti käyntiin, mutta vähä vähältä tahti hiipui, ja kun vihdoin alkoi olla valmista, ei millään olisi jaksanut raijata romppeita takaisin. Ikävin työ oli pinttyneiden kahvikuppien kuuraaminen tuhkalla. Se oli sotkuista hommaa ja kuivatti kädet ruttuisiksi, mutta palkitsevaa työtä se oli. Vanhat kupperoiset olivat taas melkein kuin kaupan hyllyltä. Muutama päivä niitä ihailtiin, sitten silmä tottui. Kuten siihenkin, että ne pian alkoivat taas tummua; ilmiö, josta tiskikoneiden ja tehopesuaineiden sukupolvi ei mitään tiedä. Vanhin veli ei pitänyt siivoamista arvolleen sopivana, joten hän oli oikea mies laittamaan saunaa juhannuskuntoon, tekemään vastoja ja kantamaan vesiä. Koivut oli haettava porraspieleen ja porraskiven ympärys seppelöitävä tuuheilla kuusenoksilla. Havut toimivat kuramattona ja olivat tuoreina kauniita katsella, mutta paljasjalkainen kakaralauma kyllä mieluiten loikkasi piikkimaton yli. Varhaisimpia juhannusmuistojani on vesipyttyyn istutettu puolitoistametrinen pihlaja porstuan nurkassa. Se oli joulukuusen kesäinen vastine. Muuan kylän nuorista emännistä piipahti vieraisille, katseli pihlajaa nenänvarttaan pitkin ja hymähti: –Jaa, teillä on vielä tämä tapa? Äiti nolostui silminnähden, ja emännän mentyä hän totesi, että taidamme olla viimeiset, joilla tämä aataminaikainen tapa on käytössä. En ole nähnyt juhannuspihlajaa sen koommin. En ole kaivannut pihlajaa enkä liioin ajoita suursiivouksia juhannuksen enkä joulun alle. Jokainen sukupolvi luo omat tapansa. Aikansa eläneistä perinteistä on lupa päästää irti. Mutta letuista, riisipuurosta ja rusinasopasta pidetään sentään kynsin hampain kiinni!