Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Metsän peitossa

Sain lahjaksi kirjan, joka kiskaisi minut tuttujen, kokonaisvaltaisten kokemusten ääreen. Vai oliko se kevät ja kaunis sää? Oli mikä tahansa, kirjan nimi on Metsänpeitto (Arktinen banaani 2018). Kirjassa on tietoa, kansanrunoa ja sarjakuvaa puista ja metsästä. Metsänpeitto merkitsee eksymistä metsään jonkun haltian tai metsänneidon houkutuksesta. Tutut paikat eivät näytä enää tutuilta, meidät on lumottu. On kiinnostavaa, että suomen kielellä olemme marjassa tai sienessä tai kalassa. Ja niinhän todella on: mummo ON mustikassa. Mummon mielessä on vain yksi asia, mustikat, se on mindfulness-harjoitus parhaasta päästä. Metsässä pääsemme rauhallisuuden, myönteisyyden ja rentoutumisen tilaan. Saatamme eksyäkin, mutta ainakin arkiset murheet saavat oikeat mittasuhteet ja verenpaine laskee. Lukiessa minulle kävi selväksi, että metsään pitäisi lähteä useammin. Japanissa on jo terveysmetsiä, jossa ihmiset käyvät kävelemässä ja hoitamassa itseään. On tutkittu, että metsä hoitaa aivoja yhtä tehokkaasti kuin mielialalääke. Jo 20 minuutin metsävaellus kohentaa mielialaa. Tampereen seudulla on pidetty masentuneille depressiokouluja metsässä varsin tuloksekkaasti. Minä en lähtenyt metsäpoluille, vaan kirjahyllyn luo. Kunto ei noussut, mutta mieliala koheni entisestään, kun luin lisää puiden parantavista voimista, vanhoista uhripuista ja pyhistä puista. Olin unohtanut muun muassa karsikkopuut, joita veistettiin kodin ja hautausmaan välille. Oman karsikkopuun saattoi veistää myös muistuttamaan tärkeistä elämän tapahtumista. Keväällä veistettiin puun kylkeen taulun paikka, pihka hoiti jäljen ja syksyllä taulu oli kuiva ja siihen saattoi veistää syntymän ja kuoleman päivämäärät. Metsiin ja puihin liittyy paljon kiehtovia taikoja ja uskomuksia, joita kannattaisi pitää muistissa. Ne höystävät ihmisten metsäkokemuksesta vahvan ja elävän. Mutta kahvipulloa ei tee mieli avata hakkuuaukiolla, jossa sammalpeittokin on kynnetty. Kannonpäitä riittää istuttavaksi, mutta monimuotoinen metsäluonto puuttuu. Avohakkuut näyttävät autiolta erämaalta, jossa ei metsänneitoja näy. Haltiatkin ovat paenneet. Entisaikaan uskottiin, että ihmiselle käy niin kuin hänen puulleen käy. ” Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto .” Ehkä avohakkuut ja tehometsänhoito kuvaavat omalla tavallaan myös ihmisvanhusten tilaa. Se ei aina näytä arvokkaalta.