Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tulipalo, yölliset puhelinsoitot ja uhkailua – Keuruun Juhannuskisojen historian kirjavia tarinoita

Vuodesta 1965 alkaen järjestettyihin Keuruun Juhannuskisoihin liittyy paljon muutakin kuin mitattuja tuloksia ja tuhansia talkootunteja. Kisojen monivuotinen keuruulainen kilpailujohtaja ja promoottori Kari Rautava raotti historian välilehtiä kertomalla, ettei kaikki kisajärjestelyissä aina menneet niin kuin oli suunniteltu. –Kisojen pitkään historiaan liittyi monena vuonna sellaista vääntöä, joka ei suuren yleisön korviin kantautunut. Paljon toki teimme yhteistyötä Saarijärven, Kuortaneen ja Lapinlahden juhannuskisojen järjestäjien kanssa esimerkiksi urheilijoiden majoituksesta, kuljetuksista ja kilpailemisesta, Rautava muistelee. Juhannuskisojen oikeudet vaakalaudalla Juhannuskisat keräsi oman aikansa huippu-urheilijoita Suomesta ja ulkomailta. Rautavan mielestä kisojen kovatasoisimmat urheilijat olivat kävelijä Sari Essayah ja hänen mukanaan tuomat huippukävelijät Saksasta, Italiasta ja Ruotsista. Ulkomaisista huippunimistä Keuruulla nähtiin keihäänheiton ME-mies Janis Lusis sekä kenialaiset juoksijat Mike Boit ja Jonh Akii-Bua. Aikoinaan kestävyysjuoksija Päivi Tikkasen tapaus oli uhata koko Juhannuskisojen olemassa oloa. Tikkanen olisi halunnut juosta Keuruulla, mutta samaan aikaan hänet piti juosta Eurooppa-cupissa Keski-Euroopassa, johon hänet oli nimitetty Suomen edustajaksi. –Tikkanen oli ilmoittanut Suomen Urheiluliitolle juoksevansa Keuruulla. Liitosta tuli vihainen puhelu minulle, jossa sanottiin suoraan, että Keuruu menettää Juhannuskisojen kisaoikeudet, mikäli Tikkanen juoksee keskusurheilukentällä. Olimme ilmoittaneet käsiohjelmissa, että muun muassa Tikkanen juoksee Keuruulla. Olimme pahassa raossa, mutta tilanne raukesi siten, että sovimme Tikkasen kanssa, että hän juoksee kaksi kierrosta ja jättää sitten juoksun kesken. Hätä keinot keksii Ringa Ropo hallitsi 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa naisten pituushyppyä Suomessa. –Ropo tuli kuulusaksi uimapukutyyppisestä hyppyasustaan, joka oli erityisesti katsomoon saapuneiden miesten silmän ilona. Hän oli ehtinyt tehdä sopimuksen sekä meidän että Saarijärven Juhannuskisojen kanssa. Riita sovittiin siten, että Ropo hyppäsi pituutta saarijärvellä ja juoksi 100 metriä Keuruulla. Uimapukuasua ei Keuruulla kuitenkaan nähty, Rautava kertaa. Ulkomaalaisten urheilijoiden kanssa sopimusten teko vaati kekseliäisyyttä. Varsinkin Pohjois-Amerikasta tulleiden urheilijoiden kanssa jouduttiin tekemään sopimuksia yöllä, sillä samaan aikaan USA:ssa oli päiväsaika. Kun Rautava ei osannut englannin kieltä, joutui hän turvautumaan keuruulaisen Anita Makkosen tulkkausapuun. –Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, joten hankin kotiin kaksi lankapuhelinta. Aamuyöstä neljän aikaan soitin Anitalle, joka keskusteli urheilijan kanssa. Laitoin puhelimen luurit ristikkäin, joten pääsin kuulemaan Anitan tulkkauksen ja hyväksymän tai hylkäämään urheilijan hinnan, kertoo Rautava. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Juhannuskisoihin piti saada myös oheisohjelmaa, joten eräänä vuonna keskusurheilukentän katsomon edessä tanssi entisen työministeri Urpo Leppäsen kuubalainen vaimo Ana. –Puhelin soi koko juhannusaattoaamun, kun lehdistö soitti, mihin aikaan Ana tanssii. Ketään ei kiinnostanut urheiluasiat, nauraa Rautava. Meteliä keskellä yötä Neuvostoliittolaisten urheilijoiden kanssa aikataulut olivat tarkkoja. Rautavan mukaan heidän kanssaan etenkin 1980- ja 1990-luvun -vaihteessa kulki aina puoluetoimiston politrukki, joka piti tiukasti aikatauluista kiinni. Eräänä yönä Rautavan piti lähteä viemään venäläisiä heittolajien urheilijoita Lahteen, jossa heidän piti olla määrättynä aikana. Rautavan Talbot-merkkinen henkilöauto oli täynnä keihäitä ja moukareita. Raskaan kuorman vuoksi Talbot kynti maantiellä jouset pohjassa. –Orivedellä autosta tippui pakoputki. Auto piti karmeaa meteliä keskellä kylää. Hyvä ettei poliisi tullut vastaan, hymyilee ylikonstaapelina itsekin eläkkeelle jäänyt Rautava leveästi. Ikäviäkin tapahtumia Juhannuskisojen historiaan mahtuu. 24.6.1977 syttyi kesken Juhannuskisojen puinen asuintalo ilmiliekkeihin Karikon risteyksen vieressä Keuruun keskustassa. Niin kutsuttu Härmän talo oli muutamassa minuutissa täyden palon vaiheessa, eikä talon yläkertaan menehtynyttä miestä voitu pelastaa. Palopillien soitua kansa juoksi keskusurheilukentältä sadan metrin päähän seuraamaan tulipaloa, eikä kentälle jäänyt kuin urheilijat ja toimitsijat. –Keuruun juhannuskisoilla on ollut historiansa aikana useita eri nimiä. Alun perin vuonna 1965 se järjestettiin Keuruun Juhannuskisojen nimenä. Myöhemmin myös Herpmanin Poikain muistokisat sekä Keuruun Kesäkisat olivat käytössä, kunnes kunnes palasimme takaisin alkuperäiseen nimeen. Keuruun Juhannuskisat olivat kolmena vuonna peräkkäin Suomen paras yleisurheilukilpailu Tähtikisa-luokituksessa, Rautava kertoo.