Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Influenssan iskettyä

Sen verran minäkin lääketieteestä tiedän, että jos kuume ei kohta laske, tauti jatkuu. Nuorena poikana pikkukuumeessa olisi lähdetty juoksemaan pururadalle, pelattu yksi pesäpallopeli ja käyty kuntosalilla punnertamassa penkiltä sarjoja. Nyt raahaudun sohvalle näkemättä sekä kuulematta mitään, ja jaksan viimeisillä voimilla vaihtaa television kanavaa. Eikä sekään ole kuulkaa normaalia, että lintulaudalla pääskynen hakkaa läskistä paloja irti. Maaliskuussa. Kuume oli edennyt tajuntaan. Vuosisadan influenssa iski viikonloppuna tajunnan lisäksi myös kroppaan. Mikään ei auttanut, vaikka tein pitkäkestoisen vastaiskun: inkivääriä, valkosipulia, tummaa kahvia ja tummaa rommia, villasukat ja flanellinen yöasu. Ainoa vaikutus oli, ettei koira tullut enää lähellekään. Enkä tarvinnut saunassa mitään löylyhajusteita; oli niin eksoottinen tuoksu ilmankin, että silmiä kirveli. Lämpöä oli itsellä just pykälän vähemmän kuin saunan seinässä olleessa mittarissa. Kaikki valkoiset pinnat värjäytyivät vaaleanpunaisiksi, kun kuume jatkoi nousuaan. Tilanteen vakavuudesta kertoi sekin, että olin täkin alta ääneen luvannut tervehdyttyäni pestä ikkunat ja viedä matot ulos. Siitä päätellen olen jälkeenpäin tajunnut olleeni aivan rajatilassa ja täysin paranormaalissa ulottuvuudessa lähellä ruumiista irtautuminen. Mikä ehkä se olisi ollut sittenkin parempi vaihtoehto. Keho haisi aivan kojootille. Ja henki asetonille. Yöllä pyörin sängyssä enemmän ja vikkelämmin kuin aikoinaan Olkkolan Paavon rulettipeli Keuruun torin kulmalla. Hiki valui ilman pyörimistäkin. Olin nukkunut jo 32 minuuttia. Enää oli kahdeksan ja puoli tuntia jäljellä. Mitähän tekisi? Kyllä se vaan niin on, että kun kilometrejä alkaa tulla tarpeeksi mittariin, taudit koettelevat yhä enemmän. Aikoinaan naurettiin vanhojen miesten pitkille kalsareille. Nyt on monen muunkin rippikoulukaverin hymy hyytynyt. Lääkkeitäkin kuluu yhä enenevässä määrin, eikä viitsisi imeskellä yhtään ylimääräistä. Silloin ei sitten mahdu oikeaa ruokaa enää. Nyt kun ikävuosia on tullut, niin vastustuskyky on mennyt. Toivottavasti pidätyskyky säilyy.