Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Luontopäiväkirja: Helmikuu helistää

Luontopäiväkirja, Helmikuu 2018 Olen tehnyt joka kuukauden viimeisen aamun luontoretken jo useiden vuosien ajan. Näistä retkistä on ollut pienet artikkelit tämän lehden palstoilla. Helmikuunkin viimeisenä lähdin -28 asteen pakkasessa ja pohjoisviimassa aamuretkelle. Epäilin poikkeuksellisen kovan kylmyyden pitävän linnut jossain suojapaikassa odottelemassa sään lämpenemistä. Aurinko jo odotteli metsän takana noustakseen puoli kahdeksalta. Kirkas taivas ennakoi pakkasen taittuvan päivän mittaan auringon voimasta. Lähtiessäni pihan linnut olivat jo äänessä. Talitiainen veti ”ti-tyy, ti.tyy…” -säettään. Käpytikat rähisivät ja lensivät peräkanaa, joko mustasukkaisena paristaan tai puolustaakseen reviiriään. Aloitin retken Manniskylästä. Kuiva ja paljas pikitie vaihtui lumiseen sivutiehen. Tien varren näreiköstä, tien yli kallistuneesta lepästä havaitsin silmuilla ja urvuilla ruokailevan pyyn. Lintu ei malttanut odottaa kameran esille kaivamista, vaan pyrähti kuusikon sisään. Kallio-Mannilan porot nauttivat pakkasesta, auringonpaisteesta ja heinäpaalien heinistä. Airolahden Vasaraniemessä huomasin pienen mytyn metsäaukion korkean koivun latvasta. Ajoin lähemmäksi, jolloin mytty paljastui pieneksi varpuspöllöksi. Pöllö ei pelännyt kovaa pakkasta eikä viimaa, vaan tähyili tuikealla katseellaan mahdollista aamupalaa, myyrää tai pikkulintua. Pöllön yli lentävä pikkukäpylintu huomasi pikkupedon. Pelästynyt käpylintu teki pari lentokierrosta pöllön yläpuolella. Keurusselän rantaan päästyäni kiikaroin järven selälle ja erikoisesti verkkoavantojen merkkirisuja. Kalastajat heittelevät usein roskakalat jäälle varisten, korppien ja jopa merikotkan syötäväksi. Yhdellä avannolla sitten olikin korppi ja kaksi varista. Ajelin vielä Roosinpohjaan ja Vuorisjärventien soramontuille. Paikalla ihailin puhtaan valkoista lumitaidetta auringonpaisteessa isojen sorakumpujen päällä. Soramontun reunalla männyn latvasta lähti musta korppi, eikä metso kuten ensiksi luulin. Kymmeneltä pakkanen oli lauhtunut jo yksitoista astetta. Auton mittari näytti silloin ”vain” 17 astetta. Pakkasesta huolimatta lintuja retkellä näkyi. Vielä kotipihaan palatessani näin räkättirastaan, joka huomasi koiranheisipensaan punaiset marjat ja lennähti niitä syömään. Jostain syystä marjat eivät kelvanneet linnulle, vaikka räkättirastaat tyhjensivät viime syksynä myrkyllisten näsiäpensaitten marjat hyvällä ruokahalulla.