Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jokerina pohjalla: Suomalainen sankaruus

Sauna, terva ja sisu. Siinä suomalaisuuden kolme synonyymiä, jotka liitetään kansalliseen identiteettiin. Sisu yhdistetään usein urheiluun, varsinkin silloin, kun sinivalkoistet värit liehuvat palkintokorokkeen korkeimmalla askelmalla olevalle urheilijalle. Sisu kuvaa pohjoisen havumetsän urheilukansan taistelijoiden katajaista taivalta läpi salojen ja soiden kohti menestystä, jonka puolesta on itketty, hikoiltu, kiroiltu ja vuodettu verta. Mistään ei pidä päästä helpolla eikä mennä siitä, mistä aita on matalin. Kun kärsit, saat kirkkaamman kruunun. Urheilija ei tiedä, kuinka vahva hän on, ennen kuin hän joutuu sen äärimmäisen ponnistuksen eteen. Periksi ei anneta, vaikka voimat ehtyvät ja happi loppuu. Tajuttomuudella ja oksentamisella ostetaan hullun urheilukansan myötätunto muutamalla kirosanalla höystettynä. Kasvojen menettäminen on pahinta. Ja apua ei pyydetä missään tilanteessa. Se on heikkoutta, eikä heikko urheilija pärjää. Omillaan on tultava toimeen. Suomi elää urheilusta. Urheilun asemaa on suomalaisessa yhteiskunnassa turha yrittää horjuttaa. Suomalaiset urheilijat ovat kansan yhteistä omaisuutta, joille annetaan anteeksi henkilökohtaiset vaikeudet työ- ja yksityiselämässä. Porilaisten marssin soidessa televisiossa raavaat miehet soittoruokalassa nieleskelevät palaa kurkusta, pyyhkivät salaa kostuneita silmiään ja halaavat toisiaan. Sillä suomalainen mieshän ei halaa kuin humalassa ja joukkueurheilulajeissa. Kun urheilija menestyy maailman stadioneilla, selkääntaputtelijoita riittää. Voittajille avataan ovia, tarjotaan huoltoaseman kahvilinjastolla kuppi tummaa paahtoa, ja vähintään ollaan jo sukulaisia sen seitsemännessä polvessa. Kansan syvissä riveissä keskustelut kääntyvät tai niitä johdatetaan niin, että vieraille käy ilmi keskustelijan tuntevan kuuluisan urheilijan henkilökohtaisesti. Tutun urheilun sanomiset ovat totuuksia, eikä niitä pidä väheksymän. Saati kyseenalaistaa. Urheilu on suomalaisille kuin uskonto. Se on pyhää. Se tuo elämään sisältöä. Se kuuluu kansalle. Urheiluhulluus ja kilpailuvietti saadaan äidinmaidossa. Ja kun suomalainen voittaa, me ollaan sankareita kaikki.