Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Pienestä kylästä isolle kirkolle – Haapamäki ja Keuruu vetivät Reino Haapasen takaisin kotikonnuille

Ovi kello soi ja sisällä alkaa kovaääninen haukunta. Yhdeksänvuotias kääpiömäyräkoira Patu pitää huolen, että Reino Haapasen kotiin Ketvelniemessä ei tulla salaa. Maanantaina Patu saakin toivottaa vieraita tervetulleeksi urakalla, sillä Haapanen viettää silloin 80-vuotismerkkipäiväänsä kakkukahvien kera. Yltiällä Haapamäellä syntynyt Reino Haapanen oli perheen ainoa lapsi. –Ei silloin ollut juurikaan harrastuksia. Työtä riitti pelloilla ja eläimien parissa, Haapanen muistelee lapsuuttaan. Koulunsa syntymäpäiväsankari kävi Riihossa. Yltiältä matkaa kouluun tuli viitisen kilometriä, jonka kesäisin nuori miehenalku taivalsi kävellen ja talvisin hiihtäen. Haapamäestä muodostui Haapaselle tärkeä lapsuuden ja nuoruusvuosien paikka. Siellä alkoi myös miehen työura. –Toimin varmaan kaikilla Haapamäen autoilijoilla apumiehenä ja repsikkana vuosia. Ajoimme puutavara-autoilla puutavaraa sahoille ja hiekka-autoilla hiekkaa eri rakennustyömaille. Vuonna 1958 Haapanen suoritti varusmiespalveluksen Haminassa. Hän sai erikoiskoulutuksen kranaatinheitinmiehenä. Neljä vuotta myöhemmin maailman tuulet veivät miestä isolle kirkolle Helsinkiin rakennustöihin. Haapanen oli rakentamassa satamiin rautateitä, joita pitkin laivoille ja laivoilta kuljetettiin tavaraliikennettä. –Olin mukana Jätkäsaaren, Eteläsataman ja Sompasaaren ratatyömailla. Ajoin traktorilla maita ja murskeita, kun rakensimme ratapohjia. Niitä ratoja ei taida enää olla olemassa. Haapanen kertoo työn sujuneen mukavasti, sillä samalla työmaalla oli paljon tuttuja myös Haapamäeltä. Helsingin vuosina jalkapallokärpänen pääsi puremaan Haapasta. –Siihen aikaan pelattiin jalkapalloa sekä kesä- että talvisarjoissa. Olin mukana Helsingin Jyryn joukkueessa. Pelasin vasemman laitahyökkääjän tontilla. En minä maaleja montaa tehnyt, mutta muutaman saatoin syöttää, Haapanen muistelee vaatimattomana. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jalkapallon pohjalta mies järjesti Karhunkylälle vieläkin perinteenä olevan Ukkomiehet-Poikamiehet -jalkapallo-ottelun. Joka heinäkuun toinen sunnuntai on pelattu jo 55 vuoden ajan Karhunkylän kentällä ottelu, joka on yksi kylän suurimmista kesätapahtumista. –En muista ensimmäisen pelin lopputulosta, mutta hienoa, että perinne on säilynyt. Pitkään kilpailimme Kivelän Eskon kanssa, kumpi pelaa enemmän otteluita; Esko sen sitten voitti yhdellä ottelulla, Haapasta hymyilyttää. Alkuaikoina oli varsin tarkkaa, kuka voi pelata ja kummassa joukkueessa. Muun muassa kihlatut kuuluivat ukkomiesten joukkueeseen. Haapasen mukaan yksi pelaaja pelasi joka toinen vuosi ukkomiesten ja joka toinen vuosi poikamiesten joukkueessa. Kaikilla pelaajilla piti olla jokin suhde Karhunkylään. –Tänä päivänä Karhunkylän elämä on sen verran hiljentynyt, että pelaajia haetaan jo kaukaa. Ensi heinäkuussa pelataan 56. kerran, sanoo Haapanen. Keuruulle Haapanen palasi Helsingistä vuonna 1995. Tätä nykyä päivät kuluvat urheilua ja etenkin jalkapalloa seuraten. Myös kävelylenkit Patun kanssa kuuluvat päiväohjelmaan. Syntymäpäiviään Haapanen vietti viikonloppuna perhepiirissä, mutta maanantaina on kotona luvassa juhlat tutulle ja ystäville. –Kyllä kakkua ja kahvia on Maija varannut sitä varten, että vieraat saavat, Haapanen nauraa.