Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Perinnekulttuuria kunnioittaen

Sali täyttyy oppilaista. Pienille ovat penkit tuolirivien edessä. Tyttö istuu penkille odottaen juhlan alkua. Koulu viettää perinteistä Kalevalan päivä -juhlaa. Yhteisesti lauletaan ”Kamanat kohottukohon…", alkaa toinen säkeistö, ”Harvoin yhtehen yhymme...". Tyttö odottaa jännittyneenä laulun loppumista. –Runoesitys, kertoo juontaja ja sanoo esiintyjän nimen. Pieni tyttö kipittää näyttämölle, niiaa ja sanoo: –Mirrit valokuvaamossa. Runo on hauska ja sille taputetaan. Juhla etenee. Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon. Yläluokan suurikokoinen poika on saanut näytelmävarastosta muhkean parran, viikset ja patalakin. Hintelä Joukahainen on lattialla näyttämön alapuolella kyykyssä. Tyttöä pelottaa. Onneksi Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle ja pelastuu. Ainolle käy huonommin, mutta sitä ei tyttö tiedä. Kuorolausujat esittävät Pohjolan häistä kohtauksen Iso härkä. Siinä kohtaa, kun merestä nousee mies musta, päässään paatinen kypärä, ryhmän pienin poika saa juosta ja riehua edestakaisin lattialla. Tämä siksi, että häntä ei saada pysymään rivissä. Opettaja kertoo Lönnrotista, joka vanhana oli niin hellämielinen, ettei kärpästä voinut tappaa. Vie pyydystämänsä siivekkään haavilla ulos. Laululeikki esitetään piirissä. Joillakin on jopa kansallispuku. Muutenkin juhlaan pukeudutaan arvokkaan tilaisuuden vaatimalla tavalla. Arvoituksia ja kompakysymyksiä pääsevät kaikki ratkomaan. Loppulauluna lauletaan ”Tuima on tuuli ja pimeä on taivo". Pienen tytön juhlamieli on täydellinen, kunnes välitunnilla poika, josta hän tykkää, sanoo: –Ihan tyhmä se sinun runosi. Ei se ollut Kalevalaa, ja silloin ei ollut edes kameroita. Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää, vietetään 28. helmikuuta. Nykyään se sattuu talviloman kohdalle täällä Keski-Suomessa. Siispä koulujen Kalevalan päivä- juhla jää pitämättä. Se on harmi. Juhlista jäi iso palo lapsen mieleen perinnekulttuurin rakastamista kohtaan. Kalevala on ollut ja on edelleen kaikissa taiteen lajeissa innoittajana aina uudelleen ja uudelleen. 60 kielelle käännettynä kansalliseepoksemme on tunnettu ympäri maailmaa. Jopa Taru Sormusten herrasta -teoksen- luoja on ammentanut siitä.