Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Jaakko-sedän totisempi tarina

Setäni Jaakko oli armoitettu tarinankertoja, jonka ominta ohjelmistoa olivat tosielämän hauskat pikku sattumukset. Kyllähän hänen juttunsa toisinaan pyrkivät lipeämään totuuden kaidalta polulta omille vallattomille teilleen, mutta sedästä oli helppo huomata, milloin hän lasketteli palturia. Vaikka suu yritti pysyä totisena, silmät nauroivat. Jaakon juttukokoelmassa oli kuitenkin yksi nuoruusvuosien muistelma, jota kertoessaan hän aina kävi mietteliääksi, eikä nauru koskaan syttynyt hänen silmiinsä. Ennen sotia koettu outo tapahtuma ei vuosikymmenten jälkeenkään lakannut askarruttamasta hänen mieltään. Setä oli ammatiltaan ratatyömies, ja työ pakotti hänet joskus asustelemaan tilapäiskortteereissa pitkin Pohjanmaan radanvarsia. 1930-luvun loppupuolella hän jonkin aikaa asui Raahessa. Eräänä hämärtyvänä iltana Jaakko palaili työmaalta asunnolleen oikotietä, joka vei ohi aution makasiinirakennuksen. Paikkaa lähestyessään hän havaitsi rakennuksen seinustalla jotakin erikoista, levotonta liikettä. Vähän lähemmäksi päästyään hän hämmästyksekseen näki kukkoparven, joka raivokkaasti tappeli keskenään. Jaakko tihensi askeleitaan paremmin nähdäkseen, mutta samassa kukkoparvi muuttui lammaslaumaksi, joka kylki kyljessä söi ruohoa seinustalla. Viimein paikan päälle päästyään setä näki vain tuulessa aaltoilevan ruohikon. Ei sellaista kokemusta arvannut kenellekään kertoa. Kahjon nimen saa vähemmästäkin. Kautta rantain paikallisia asukkaita haastatellen setä kuitenkin sai tietää, että ”siinä makasiinin seinustalla oli kapinan aikaan teloituspaikka.” Tarina selittäköön itse itsensä. Setäni hyvin tunteneena pystyn vain varmuudella sanomaan, ettei hän ikinä olisi sepittänyt tuollaista juttua omasta päästään. Tapaus oli hänelle aidosti koettu ja todellinen. En ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut ketään, jolla olisi ollut sydämensä päällä mitään erityistä katkeruutta sadan vuoden takaisia tapahtumia kohtaan. Mutta mikäli kansakunnan kaapeista vielä löytyy luurankoja, nyt on oikea aika kolistella ne ulos ja peitellä yhteiseen hautaan. Väriin katsomatta.