Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Normaalista poikkeavaa

Sitä huomaa vanhenneensa, kun pikku kakkonen on vaihtunut isoon kolmoseen. Kaipaan normaalisti vanhoja hyviä asioita, kun uudet pelottavat niin töissä kuin kaupassakin. Kohta alan vastustaa kaikkea, mikä muuttuu. Se se vasta normaalia on. Sillä ei ole väliä, muuttuvatko asiat hyvään vai pahaan suuntaan. Pääasia että vastustan. Ja pyrin kaikin keinoin kääntämään muidenkin mielipiteen puolelleni. Mikä sitten on normaalia? Sekö mitä suurin osa ihmisistä tekee? Vai se, mikä on yleisesti hyväksyttävää? Kun kuljen portaita pitkin, lasken jokaisen portaan mielessäni. Aikoinaan tuli kiivettyä Saanan huipulle nyt jo ilmeisesti pois purettuja puuportaita pitkin. Rapia 700 niitä askelmia oli. Mutta kun sekosin laskuissani siinä puolessa välin portaikkoa, ei tullut mieleenkään mennä alas ja aloittaa uudelleen. Olin ohittanut lihasten maitohappovaiheen; ne olivat jo hiilihapoilla. Niin väitänpä vaan olevan normaalia, että aika moni laskee portaita kavutessaan askelmat mielessään. Jos ei ennen, niin ainakin luettuaan tämän kolumnin. Yhteiskunta on muuttanut normaali-käsitettä satojen vuosien aikana. Jos keskiajalla jotain ihmistä kutsuttiin epävakaaksi, voisi hän tänä päivänä toimia poliitikkona. Sanana epävakaa on merkitykseltään lähellä tuuliviiriä. Sekin muuttaa suuntaa aina päästäkseen helpommalla. Ihmisen normaali painoindeksi on välillä 18,5–25.00. Eli olen kaukana normaalista. Siis todella. Suorastaan epänormaali, jos sitä pidetään normaalin vastakohtana. Tai pitäisikö sanoa vatsakohtana. Sillä siellä vatsan ja perseen seudulla se normaalius katoaa. Kun farkkujen takataskut ovat metrin päässä toisistaan. Toisin sanoen joku muu määrittelee meidät normaaleiksi. Joku jolla valtaa ja on ihmisenä muutoinkin parempi. Niitähän riittää nyky-yhteiskunnassa. Se taitaa olla normaalia. Ilmatieteenlaitos ilmoittaa usein, että ajokeli on normaali. Pitäisi varmasti tarkentaa myös, että sää on todennäköinen. Väitän, että normaalia on se, ettet tiedä, mikä vuodenaika ulkona valitsee, kun aamulla avaat sälekaihtimet. Mikään ei ole niin normaalia kuin epänormaali. Siksi ajattelen yhä useammin, miksi olen muita normaalimpi.