Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Sata lasissa tapahtumasta toiseen

Uudenvuodenaattona vuonna 1959 oli Sota ja rauha -elokuva tarjolla Multian maamiesseurantalolla. Pirjo ja minä, juuri teini-iän kynnyksellä olevat daamit, päätimme mennä katsomaan sen. Keuruun serkku, Pepe, oli nimennyt talon maailman jyrkkäkattoisimmaksi bio-bioksi. Aikuisten juhliin olimme liian nuoria ja lasten kekkereihin emme halunneet enää osallistua. Ulkona oli kova pakkanen. Salissa oli lämpöä tuskin kymmentä astetta. Kaksi suurta, rautaista, pystykaminaa seisoi oven suussa. Naukkarinen availi narisevia luukkuja ja viskoi puita tulisiin kitoihin. Lämpö ei kuitenkaan ennättänyt äärimmäiseen nurkkaan, josta olimme valinneet paikat. Elokuva kesti yli neljä tuntia kaikkine väliaikoineen. Salissa ei ollut montaakaan katsojaa. Alkoi armoton palelu. Pukeutumiseni oli kaikkea muuta kuin sopivaa pakkasella. Nylonit piti olla. Tungimme lapaset jalkateriin ja kädet taskuihin. Periksi ei annettu. Sinnittelimme loppuun saakka. Ihana oli Audrey Hepburn ja komeat olivat kulissit, mutta eniten jäi mieleen palelu. Oli vaikea kävellä kotiin kohmettunein jaloin. Se oli suorastaan taistelua. Suomi100 -juhlavuoden elokuvan, Tuntematon sotilas, katsoin palelematta. Sotaa ja rauhaa oli siinäkin. Pidin näkemästäni. Lopuillaan oleva juhlavuosi on ollut täynnä tapahtumia. On ollut jopa vaikea valita. Eräs valintani oli Pyhä-Häkin kansallispuiston vaellus pitkospuita pitkin kuorojen konserttiin luonnon keskellä. Turun kaupunginteatterin esitys, Seitsemän veljestä, oli paras. Siinä entinen oppilaani Jonas Saari Laurin roolissa sai minut syttymään tälle esitykselle ihan täysin, toki muutkin. Pidin tätä esitystä ihan parhaana näkemistäni pitkään aikaan. Täysin uudenlainen näkökulma Kiven teokseen hurmasi minut erilaisuudellaan. Se antoi paljon pohdittavaa. Vuosi on lopuillaan. Luulen, että ketään tämä vuosi ei ole jättänyt kylmäksi. Osansa ovat saaneet luonto, musiikki, monipuolisesti taiteet, yksilö- ja ryhmäsuoritukset sekä juhlavat että rempseät tapahtumat. Ympäri maailmaa valaistiin upeita paikkoja Suomen kunniaksi. Sininen vesi pärskyi Niagarassa, Colosseum uhkui uljautta sinivalkoisin värein ja lukuisat muut nähtävyydet samoin. Kotimaassa Saanatunturi sinisenä lumosi katsojan kauneudellaan. Se oli kuin kaikkien satujen ja haltijoiden linna. Uusi vuosi 2018 tulee olemaan myös tavanomaisesta poikkeava. Miten, se jää nähtäväksi? Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta.