Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kerran kuussa vuodan verta

Vuodan viisi päivää putkeen. Tai siis nykyään kuppiin. Tälläkin hetkellä mietin, että onkohan kuppi puoliksi tyhjä vai täysi. Että ilkeääkö tästä tuolista nousta, jos housuissa onkin punainen tahra. Se hävettäisi. Menkat on nimittäin edelleen vaiettu tabu, johon liittyy tavattoman paljon häpeää. Niistä ei sovi kailottaa kylillä tai kirjoitella lehdessä. Ne on monelle ällöttävä, haiseva, vastenmielinen asia, josta ei ole soveliasta puhua julkisesti. Yksityisestikin puhuminen tuntuu hankalalta. Vaikka kyseessä olisi oma lapsi. Ja se on sääli. Avoin keskustelu kuukautisista ilman häpeää on nimittäin kaikkien etu. Ja sen takia iloitsen siitä, että näkyvä ja häpeämätön kuukautisaktivismi on rantautunut Suomeenkin. Se murtaa kuukautisten ympärillä kohoavaa hiljaisuuden muuria ja särkee vahvoja ennakkokäsityksiä. Tärkeää, sanon minä. Miksi niistä pitää vieläkin puhua, moni kysyy. Kuukautisista vouhkataan, jotta niihin suhtauduttaisiin nykyistä neutraalimmin. Keinoja on monia. Esimerkiksi menkkataide on pop. Kuukautisverellä maalatut taulut ovat kauniita ja kantaaottavia. Viime viikolla istuin studioyleisössä, kun Yle Perjantai ohjelmassa käsiteltiin kuukautisaktivismia ja feminismiä. Olin saanut raahattua mukaani kolme ystävää, joita aihe ei lähtökohtaisesti kiinnostanut. He antoivat kuitenkin menkoille mahdollisuuden. Suomessa kuukautisavoimuudessa ollaan jo monia muita länsimaita pidemmällä. Kehittyvissä maissa tilanne on täysin toinen. Kuukautisista ei ole välttämättä saatavilla minkäänlaista tietoa. Edelleenkin monissa maailman maissa mensturoivia naisia kartetaan ja heitä pidetään epäpuhtaina. Tytöt joutuvat jäämään pois koulusta kuukautisten aikaan. Kuukautissuojiin ei ole vaaraa, tai niitä ei ole edes tarjolla. Tämän takia naiset joutuvat pitämään suojana riepuja ja vanhoja vaatteita. Emättimeen voidaan asettaa esimerkiksi kivi vuodon estämiseksi. Yhdenvertaisuutta on hyvä pysähtyä miettimään ainakin kerran kuussa. Tajuan olevani etuoikeutettu tyhjentäessäni kuukuppia. Kuukuppi on muuten minusta hienointa, mitä Suomessa on keksitty. Se on ekologinen, mukava, taloudellinen, hygieeninen. Järisyttävän kätevä vempele. Ja sillä voisi parantaa maailmaa. Ainakin minun maailmaani se on jo parantanut.