Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Hilvenlihhaa Toivontähden alla

–Kyllä tätä iloa maaliskuulle piisaa, sanoi isävanha, kun muikkunelikkoon joulun alla kurkisti. Nelikko oli kolmekymmentä litraa vetävä kannellinen puuastia, johon nuottamiehen vaimo suolasi höystöä perunoille. Kumma kyllä, muistot tulvivat mieleen linnanjuhlia katsoessa. Muistin myös Toivontähden, jota käsi isän kädessä katselin pakkasyönä. Isä puhui Sputnikista ja ehkä se ilmestyikin. Kun nenänpää kävi tuntoa vaille, hän osoitti suurinta tähteä ja sanoi sen olevan Toivontähti. –Muistellaan sitä ja mennään tupaan. Isä antoi minulle toivomisen lahjan ja elinikäisen ilon katsoa tähtiä. Ihmisten arkihyvyys oli muikkujärven rantojen pieneläjille tuttua. Huokauksia taivaalle lähti ahkerasti Toivontähden alta. Hyytävässä pakkasessa, sotien jälkeen, sattui myös nuoren poliisin mieleen ainaiseksi painunut virkatehtävä ja armollinen laiminlyönti. Itärajan lähettyvillä oli ilmiannettu hirven salakaato. Hirvet olivat vähissä, joten kaatoja valvottiin ankarasti. Epäillyn kaatajan tölli löytyi viimein salomaan perukoilta. Vastassa oli kurja porstua lunta puolillaan ja tuvan kynnys oli jäässä. Pöydän vieressä istui laiha nainen puoli tusinaa lasta ympärillään, pienin rinnoilla. Vieras oli mökissä harvinainen, joten lapset tarrasivat äitiinsä ja parahtivat itkuun. Hämmentynyt poliisi joutui kysymään, tiedetäänkö täällä mitään tapahtuneesta ja onko isäntä kotona. Kaukana savotassa oli. Nuorta poliisia huimasi. Tupaa kai lämmitti vain asukkaiden ruumiinlämpö ja haju oli melkoinen. Poliisi muisti, ettei pihassa ollut muita rakennuksia – ei siis saunaakaan. Äiti kielsi hiljaisesti, ettei tiedä mitään hirvestä eikä miehellä ole edes pyssyä. Perhe odotti isää tuomaan ruokaa, sillä kaikki oli lopussa. Poliisi kääntyi lähtemään, kun ei osannut sanoa mitään. Silloin kuului kirkas ääni: –Äiti, annatko vielä titä hilvenlihhaa. Poliisi kääntyi takaisin, sanoi äidille, että ei kait tässä nyt sen enempää, hyvää talvea vaan, jospa ilmat lauhtuisivat. Pyöräytti pikkuisen pojan pellavatukkaa ja lähti.