Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kymmenys luonnolle

Keuruun seurakunta teki upean päätöksen; Ilovuori säilyy ja ajan myötä vain paranee sekä luontoarvojen näkökulmasta että keuruulaisten parhaana lähivirkistyskohteena! Päätös on juhlava joululahja kaikille keuruulaisille. Kiitos! Kaikkialla luonnonsuojelualueet ovat eniten käytettyjä virkistyskohteita. Ne nostavat lähialueen asuntojen arvoa ja seudun vetovoimaa. Suojelupäätös on tuottava investointi niin pidemmällä aikavälillä aluetaloutta tarkastellen, kuin tietysti myös kyseisen vuoden budjettia ajatellen – suojelukorvaus on näet yksityisillekin maanomistajille verotonta tuloa. Seurakunnat ovat viime aikoina tehneet hienoja suojelupäätöksiä. Multian seurakunta ansaitsee myös suuren kiitoksen; siellä tuore suojelupäätös nostaa seurakunnan maiden suojeluasteen jo kymmenen prosentin tuntumaan! Hienoa, kiitos Multian seurakunnalle! Kymmenys luonnolle on tavoite, jonka ei pitäisi olla kenellekään mahdoton eikä keneltäkään pois. Jättämällä kymmenyksen luonnolle, jää ihmiselle vielä 90 %. Kymmenesosa on aivan minitaso, jolla edes osa vaativammasta metsä-, suo- ja vesieliöstöstä voi säilyä maailmassa. Siis siitä valtavasta enemmistöstä lajeja, joiden joukosta ihminenkin on täysin riippuvainen. Säilyttämällä kymmenyksen luonnolle, voisimme ainakin vähentää meneillään olevan elämänhistoria kuudennen sukupuuttoaallon syvyyttä. Ehkä sekään ei vielä riitä varmistamaan ihmisen tulevaisuutta tällä planeetalla, mutta parantaa nykyisellään varsin huolestuttavaa romahdustilannetta joka tapauksessa. Moni suojeluprosessi on pitkä ja hidas. Esimerkiksi Keuruun kaupunki on hautonut muun muassa Päijänteenmäen suojelupäätöstään jo parikymmentä vuotta. Toimijat ovat vaihtuneet, mutta valmista ei ole tullut, vaikka korvaukset olisivat todellakin kohdallaan. Ja kaupungille investoinnin tulevaisuuteen luulisi olevan seurakuntia helpompi, niin sanottua jokavuotista perustoimintaa. Kymmenys luonnolle, elämää ylläpitävälle luonnontalouskoneistolle, olisi sopiva tavoite myös jokaiselle maata omistavalle yksilölle. Jokainen suojelualue vähentää metsätuhojen riskiä muun muassa ylläpitämällä metsätuholaisten luontaisia vihollisia. Oma kymmenys oman tilan sisällä voi mainiosti osua myös juuri siihen itselle merkitykselliseen maisemaan tai pyynpillityspaikkaan. Paikkaan, jota ei muutenkaan raaski hakata. Se on yhtä hyvin vaarin testamentti, muistometsä menneiltä ajoilta kuin nuoren polven rauhoittumispaikka. Kun METSO-ohjelma vielä toimii, ei suojelupäätös edes maksa mitään, vaan on päinvastoin tuottoisaa taloudenpitoa. Ja tämän vuoden aikana on myös mahdollisuus – kunhan pitää kiirettä – myös tehdä suojelu-lahjoitus satavuotiaalle isänmaalle. Näin on toiminut jo iso joukko luonnonystäviä, sillä suojeluhehtaareita on kertymässä yli tavoitemäärän, 1800 hehtaarin. Kymmenyksen tasoon on Keurusseudulla vielä pitkä matka. Olisiko kunnilla ja alueella paljon maata omistavilla yhtiöillä vihdoin kirin aika?