Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mestari omasta tahdostaan

Lumi tuiskuaa vaakaan ja tekee kinoksia portaiden eteen. Keli ei kuitenkaan estä keuruulaista Jukka Salosta ja hänen yhdeksänvuotiasta beagle-urosta Raipea ulkoilemasta. Päivittäinen lenkki kuuluu huomenna tiistaina 60 vuotta täyttävän Salosen rutiineihin säästä huolimatta. Rutiinit ja toistot ovat kuuluneet Salosen elämään vahvasti aiemminkin, etenkin huippu-urheiluelämään. Keuruulaiset tuntevat miehen vakiokiväärin maailmanmestarina vuodelta 1994, jolloin hän Italiassa tähtäsi MM-kultaa 300 metrin radalla tuloksella 584. Samalla tuloksella oltaisiin huipulla edelleen. Mies myöntää itse, ettei hän ollut alkujaan lahjakas ampuja, vaan on saavuttanut menestyksensä valtavalla harjoittelumäärällä. –Kun olet harjoitellut itsesi maailmanhuipulle, niin tahtotila erottaa mestarit muista urheilijoista, Salonen tietää. –Viidenneksi viimeisellä laukauksella tiesin olevani maailmanennätysvauhdissa. Kaksi laukausta karkasi, mutta tulos riitti voittoon. Aloin epäillä jotain hyvästä sijoituksesta, kun heti kisan jälkeen dopingvalvoja tuli viereeni seisomaan. Joukkuekaverini Kalle Leskinen oli vedet silmissä lasiseinän takana ja takoi nyrkeillään lasia. Luin hänen huuliltaan, että minusta oli tullut maailmanmestari. Sitten alkoi hulabaloo, Salonen muistelee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Maailmanmestaruus huomattiin myös presidentin kansliassa, josta saapui Saloselle ja hänen vaimolleen kutsu itsenäisyyspäivän juhliin vuonna 1994. Urheilun kipinän jämsäläissyntyinen Salonen sai veren perintönä isältään, joka oli huippu-urheilija hiihdossa ja suunnistuksessa. –Muun muassa Veikko Hakulinen vieraili usein kotonamme. Meistä seitsemästä sisaruksesta kaikki ovat olleet tavalla tai toisella urheilussa mukana. Sotilasura alkoi kiinnostaa Keski-Suomen Pioneeripataljoonan kesäkersanttia, ja niinpä Päällystöopisto sai nuoresta miehestä oppilaan. Salonen suoritti PO1. ja PO2. kurssin vuosina 1981–1984 ja luutnanttikurssin 1987. Tässä vaiheessa hän ei vielä tiennyt, että pioneeriaselajin opit toisivat hänelle ammatin sotilasuran jälkeen. Vuonna 1999 Salonen teki päätöksen huippu-urheilu-uran päättämisestä, sillä Keuruun Pioneerikoulussa alkaneet työt vaatimustasoltaan veivät aikaa harjoittelulta. Eläkkeelle Salonen jäi 2007. Hän on sotilasarvoltaan reservin majuri. –Näin jälkeenpäin ajateltuna päätös oli oikea. Ampumista en kuitenkaan ole jättänyt kokonaan. Valmennan edelleen lahjakkaita nuoria kivääriampujia. Viimeksi toimin puolen vuoden ajan Suomen Ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentajana, Salonen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Urheilu-uran jälkeen Salonen siirtyi Helsinkiin opettamaan panostajille louhintatekniikkaa osa-aikaisena opettajana. Nykyisin hän on freelancer-kouluttaja ja kuuluu ministeriön nimittämään panostajakoulutuslautakuntaan. Hän on ollut mukana muun muassa Matinkylän räjähdeonnettomuustutkinnassa vuonna 2013. Salonen tekee myös itse Ykkösräjäytys Oy:ssä vaativia räjäytystöitä. Muun muassa Kotkan Mussalon hiilivoimalan purkuräjäytys on miehen käsialaa. Luonto merkitsee Saloselle paljon. Metsä kutsuu kokenutta eränkävijää kaikkina vuodenaikoina. –Metsällä on tervehdyttävä vaikutus. Kun te toimittajat kirjoitatte, että metsään on hukkunut huonokuntoinen vanhus, hänet kuitenkin seuraavassa uutisessa on löydetty jo hyväkuntoisena. Maalla syntyneenä metsästys ja kalastus ovat lähellä sydäntä, Salonen sanoo. Syntymäpäiviään Salonen ei aio juhlia muuten kuin suvun kesken. Syntymäpäiväsankarin äiti täyttää joulukuun 4. päivänä 80 vuotta, jolloin he pitävät yhdessä sisaruksille 140-vuotisjuhlat. –Huomenna aion olla opettamassa koululaisia ampumaradalla ampumaurheilun saloihin. Se tuntuu mielestäni oikealta tavalta viettää merkkipäivää, Salonen hymyilee.