Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kotona saa olla oma itsensä

Edellisestä isänpäivästä Pohjoislahdella asuvan Juho ja Janica Heikkilän perhe on kasvanut yhdellä perheenjäsenellä, kun Lyyli -tytär viime vuoden joulukuussa. Kuusilapsisen Heikkilän perheen arjessa eletään pitkälti lasten menojen ja harrastusten ehdoilla. Sunnuntaina vietettävää isänpäivää Juho Heikkilä osaa siis viettää jo tottuneesti. –Viime isänpäivänä ajattelin nukkua pitkään, mutta aamulla kuuden jälkeen alkoi sängyssä olla jo niin ruuhkaa, että oli noustava ylös, Heikkilä nauraa. Isänpäivän viettoon ei Heikkilän perheessä liity perinteitä; yhdessäolo ja lasten arjen touhuissa mukana oleminen on päivänsankarin mielestä parasta. –Oikeastaan isän- sekä äitienpäivät ovat lasten juhlia, ja sellaisina ne saavat pysyäkin. Muistaminen on tärkeämpää kuin lahjan antaminen. Lasten tekemät isänpäiväkortit ovat kivoja, tykkää Heikkilä. Veela , 8, Niilo , 7, Aati , 5, Taavi , 4, Aava , 2, ja Lyyli 10 kk pitävät huolen siitä, että vanhemmilla riittää tekemistä kellon ympäri. Veela käy jumpassa, kokkikerhossa ja soittaa pianoa, Niilo ja Aati pelaavat jääkiekkoa sekä jalkapalloa. Juho ja Janica tekevät aikatauluja lasten kyydityksistä harrastuksiin arki-iltoina, sillä he haluavat olla mukana lastensa harrastuksissa. Oikealla ajankäytön suunnittelulla vanhempien omille harrastuksille löytyy aikaa. –Ainoan poikkeuksen tekee näin syksyisin hirvenmetsästys, joka ottaa hieman enemmän aikaa. Kun on vapaata, käymme usein mummoloissa ja kehitämme kotona perheen kesken puuhasteltavaa. Kerran kesässä teemme kesäretken, joka useana vuonna on suuntautunut Ähtärin eläinpuistoon. Isänä Heikkilä pyrkii olemaan oikeudenmukainen sekä asettamaan lapsilleen rajoja ja antamaan rakkautta. –Rajojen asettaminenkin on välittämistä. Isolla porukalla tekeminen lähtee joskus lapasesta, jolloin asioiden kulkuun on puututtava. Yleensä en puutu tekemisiin kuin vasta sitten, kun asiat saavat sellaiset mittasuhteet, että niille on laitettava rajat, Heikkilä kertoo kasvatusperiaatteistaan. Nykypäivän isä osallistuu Heikkilän mukaan kodin töihin eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Kotona isät tänä päivänä laittavat ruokaa, pesevät pyykkiä ja siivoavat. –Omakohtaisia kokemuksia on vanhoista ajattelutavoista. Vanhemmat miehet eivät ole ymmärtäneet, miksi en aina pääse osallistumaan talkoisiin, kun olen hoitanut kotona lapsia. Joku on joskus katsonut kieroon. Maailma on muuttunut. Omalla esimerkillään Heikkilä pyrkii antamaan roolimallia lapsilleen siinä, että kodintyöt jaetaan vanhempien kesken. Kotityöt jakamalla jää enemmän aikaan yhdessäoloon. Lapsen pitää myös Heikkilän mukaan saada kokea pettymyksiä. Elämä ei aina kohtele tasapuolisesti, mikä pitää osata hyväksyä. –Pettymykset ja sureminen kuuluvat normaaliin elämään, eikä niitä pidä sysätä syrjään. Kun on kerran kokenut vastoinkäymisen, on lapsella seuraavalla kerralla työkalu käsitellä vaikeita asioita, Heikkilä näkee. Kodin pitäisi olla Heikkilän mukana sellainen paikka, jossa lapsi saa näyttää tunteensa sekä olla ilman mitään rooleja. –Jos kotona ei saa olla oma itsensä, niin missä sitten. Meidänkin perheessä kaikilla ei ole yhtä aikaa aina se hyvä päivä. Sisarusten välinen kähinä kuuluu sekin kasvamiseen, mutta kylässä sitä ei tarvitse näyttää. Sunnuntaina Heikkilä aikoo pysyä vuoteessa pitkään siinä toiveessa, että saa kahvit vuoteeseen. –Jos mukana olisi jokin pieni leivos, en pahastu. Toivottavasti kahvit eivät tule sanan varsinaisessa merkityksessä sänkyyn, Heikkilä nauraa makeasti. "Pettymykset ja sureminen kuuluvat normaaliin elämään, eikä niitä pidä sysätä syrjään. Kun on kerran kokenut vastoinkäymisen, on lapsella seuraavalla kerralla työkalu käsitellä vaikeita asioita." Juho Heikkilä