Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kun kontrolli pettää täysin

Mikään ei ole niin räjäyttävää kuin kunnon tilannekomiikka. Puhumattakaan pieruhuumorista tai sanakomiikasta. Jouduin jo armeija-aikana suuriin vaikeuksiin herkästi tulevan nauruni kanssa. Kun oikein kunnolla kontrolli pettää, ei saa itseänsä kasaan millään konstilla. Pahinta on se, että kontrollin menettäminen tapahtuu julkisella paikalla. Sitten sitä vasta itsensä munaa, kun nauraa yksinään jossain kaupan nurkassa vedet silmissä; et pysty kommunikoimaan, silmät vuotavat vettä ja etkä saa edes happea vedettyä keuhkoihin. Siihen kun karkaa vielä pieni pieru, on hengenlähtö lähellä. Vaikka naurun pitäisi pidentää ikää. Tässä taannoin olimme vaimon kanssa menossa erääseen kauppaliikkeeseen Jyväskylässä. Matalimman rapun etureuna oli maalattu keltaiseksi, ettei siihen vaan kukaan kompastuisi. Tottahan siihen piti ottaa kengän kärjellä pieni kosketus, ja sitten mentiin. Kun tajusin maan lähestyvän vauhdilla, lähdin juoksuun ja menin kolmella pompulla rappuset ylös. Vaimo tajusi heti, mitä oli tapahtunut, kun uhmasin maan vetovoimaa ja sukelsin vauhdilla pyöröoviin, jonne jäin pyörimään. Ei meinannut tulla naurulle loppua. En meinannut saada happea. Itsehillintä petti täysin. Ei edes hävettänyt se, että ihmiset tuijottivat minua kuin sonnit uutta lankkuaitaa. Kun noin vartin jälkeen sain kerättyä itseni, sain vaimolta ohjeeksi, että käytä seuraavan kerran sitä portaiden vieressä olevaa inva-luiskaa. Siinä on vähemmän niitä pykäliä. Seuraavan kerran mentyämme kauppaan, vartija tuijotti pitkään keskikäytävällä. Olisikohan tuo tunnistanut? Eikä ihmismieli unohda tuollaista. Aina, kun televisiosta tulee kyseisen kaupan mainos, sitä alkaa nauraa. Kerran olin tulossa työkaverini kanssa autolla töistä. Siinä väsyneenä kaverini sanoi terävän kommentin, joka osui kuvaukseltaan niin kohdalleen, että räjähdin nauruun. Ei puhettakaan itsehillinnästä. Samaan aikaan Montosmäessä tuli täydessä kuormassa oleva tukkirekka vastaan. Olin naurultani huomaamatta ajautunut vähän jo toiselle kaistalle, mistä koitui vaaratilanne. Ja sekös se vasta nauratti. Vaikka oli henki lähteä. "Ihmiset tuijottivat minua kuin sonnit uutta …lankkuaitaa."